Todellinen luonne esiin!

Suurten juhla-aikojen ristikoita vaivaa yksi seikka: niissä vältellään juhlien kristillisiä aiheita! Jouluna pääkuvissa näkyy pukkeja, tonttuja, lahjoja ja joulun valoja, muttei Betlehemin seimeä, ei Jeesus-lasta ja Mariaa eikä paimenia tai itämaan tietäjiä. (Minulle taas nämä tarjoavat monipuoliset pääkuvavaihtoehdot, kun laadin ristikoita lähinnä kristillisiin lehtiin.) Pääsiäisristikoissa jylläävät kananmunat, rairuohot, noidat ja narsissit, mutta pitkäperjantain ja pääsiäispäivän alkuperäisistä tapahtumista vaietaan. Juhannuksen aikaan kokot palavat ristikoissakin, mutta missä luuraa sen päähenkilö Johannes Kastaja? Eihän meillä ole juhannus-sanaakaan ilman tätä Johannesta!

Myönnetään: pääsiäisen kananmunat, rairuohot ja kukat ovat uuden elämän eli Jeesuksen ylösnousemuksen symboleja, mutta kuinka moni tietää sen? Jouluvalot muistuttavat siitä, että Jeesus syntyi valoksi maailmaan, mutta viesti ei valkene kaikille. Kokon voi ymmärtää viittaavan tulisieluiseen parannuksen julistajaan.

Mutta silti: miksi näiden juhlien kristilliset juuret ja luonteet loistavat poissaolollaan useimmista ristikoista? Ehkä kyseessä on laatijoiden arkuus käsitellä näitä laadinnassa. Tottumus on tunnetusti toinen luonto ja sekin saattaa vaikuttaa ”vaikenemiseen”. En jaksa uskoa, että laatijat häpeäisivät evankeliumia apostoli Paavalin sanoja lainatakseni. Siis: rohkeasti juhlien kristillinen luonne näkyviin ristikoiden pääkuvissa!

Pekka Harne