KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > PIIRONKI VAI VIRASTO?
4083. Piironki vai virasto?
Marco Poloinen4.7.2008 klo 22:59
Tiedossa on, että kiinan kielessä sanalle voi olla eri merkityksiä äännettäessä eri sävelkorkeudella. Ruotsin kielessä ainakin jokunen sana muuttaa merkitystään sen mukaan, äännetäänkö vokaali pitkänä vai lyhyenä, esim. byro. Kun itsellä ei tule mieleen ja kun täällä keskusteluissa risteilee alan tietäjiä ja taitajia, niin kiinnostaisi tietää, tapahtuuko suomen kielessä koskaan mitään vastaavaa?2. HT4.7.2008 klo 23:04
Noitahan on luvuton määrä, lima - liima, sima - siima, vara - vaara, kura - kuura ja niin edelleen, mutta mahdoitko tarkoittaa tällaisia.
3. Marco Poloinen4.7.2008 klo 23:09
Joo,en ihan. Tarkoitin, että kirjoitusasu (kirjainmäärä) ei muutu, mutta merkitys muuttuu ääntämisestä riippuen..
4. Jaska4.7.2008 klo 23:14
Aijaa = ristimänimen Aija partitiivi. Aijaa = ahaa, vai niin.
5. Jaska4.7.2008 klo 23:21
Jos saa luvan viisastella, niin MP:n esimerkkisana byro on suomeksi vaikkapa kylähuvi!
6. Marco Poloinen4.7.2008 klo 23:24
Aivan, mutta siinäkin kirjainmäärä muuttuu. - Asia tuli oikeastaan mieleen juuri siksi, että suomen kielen sanoista suuri osa on ruotsin kielestä lähtöisin. Mutta onko sillä tiimoin siirtynyt myös byro:ta vastaavia tapauksia?
7. Marco Poloinen4.7.2008 klo 23:27
..siis Aijaassa.. Jos välillä edes olisi asiaa, niin viisastellaan vaan.. :-)
8. Marco Poloinen4.7.2008 klo 23:32
Hupsista, kun unohdin että ruåttalainen å:kin löytyy ja näkyy.. Siis esim.BYRÅ.
9. HT4.7.2008 klo 23:33
Löytyykö ruotsin sanakirjaa, jossa lipastoa/toimistoa merkitsevä sana kirjoitetaan byro pro byrå?
10. PP5.7.2008 klo 10:30
Marco: Ei tule mieleen juuri sinun tarkoittamaasi vaihtelua:lyhyt/pitkä -ääntäminen antaisi eri merkityksen, vaikka kirjoitusasu on sama.
Tältä istumalta tuli kyllä mieleeni tapauksia, joissa samalla tavalla kirjoitettu sana eri yhteydessä merkitsee muuta.
Esimerkkinä:
"Minä en osaa kieliä." Siis, enkö osaa puhua vieraita kieliä vai enkö vain yksinkertaisesti osaa juoruilla? Tässä tapauksessa toinen kieliä on substantiivi, toinen verbi.
"Vastaa minulle! Tarvitsetko vastaa?" "Onko sinulla mitään sitä vastaan, että vastaan: En tarvitse vastaa." Vasta nyt huomasin, että vasta on monimerkityksinen ja vastaavanlaisia sanoja on muitakin, mutta vastakohtiakin löytyy. Vihta ei ole ollenkaan vastaa vastaava. Niinpä käytän vastaa saunomiseen, en vahingossakaan vihtaa. Murreperinne.
11. Marco Poloinen5.7.2008 klo 11:03
Huomenta PP! Aika epäileväinen olin ko. ilmiön esiintymiseen jo kysyessäni, mutta on täällä sivuilla minulle ennestään tuntemattomia asioita aikaisemminkin tullut vastaan. Kiinnosti, siksi kysyin. "Perinteiseen" suomen kieleen se ei varmasti kuulu, ajattelin lainasanojen mukana voineen kulkeutua..Esimerkiksi ottamasi lauseet ja sanojen eri merkitykset osaltaan ovat juuri se "juttu", joka tekee tästä sanaseppoilusta niin puoleensavetävää ja hienoa!
Alkuperäistä uteluani voisin muokata vaikkapa siihen suuntaan, että mitä eri merkityksiä samoilla yleiskielen (ja siihen vakiintuneilla murre-) sanoilla on eri puolilla Suomea? Mieleen tulevat ainakin itikka (lehmä ja hyönteinen) ja huilata (levätä ja laskea koskea(?) tai jotain sinnepäin). Asiaa varmaankin on käsitelty aiemminkin, en vain onnistunut entisiä selatessani törmäämään.
12. HT5.7.2008 klo 11:55
Kahden tai useamman merkityksen sanoista tulee ekaksi mieleen tuima, jota täällä on käsitelty ainakin 2003, 2005 ja (minä) 24.6.2008.
13. PP5.7.2008 klo 12:07
Lainasanoja sinun byrå -esimerkkisi mukaisesti on myösbravo. Sehän voidaan ääntää pitkänä, lyhyenä tai paino viimeisellä tavulla. Esim. Linda Bravo, bravo -huudot. Tokkopa Linda korosti viimeistä tavua!
Meillä Ylivieska-Iisalmi korkeudella huilata oli vain levätä.
Valitettavasti murre on päässyt häipymään puheestani, vaikka prof. Pertti Virtaranta aikoinaan sanoikin minulle:
"Säilytä tyttö tuo murteesi. Se on puhtainta suomenkieltä, mitä on olemassa."
Kuriositeettina voisin kertoa, että sisareni on asunut 40 v. Hollannissa ja kirjoittaa puhdasta nautittavaa suomenkieltä sekä puhuu edelleen täysin omaa murrettaan. Kun taas toinen siskoni asui Englannissa lähes 30 v. ja kirjoitti erittäin huonoa suomea. Nyt hän asuu taas alkuperäpaikkakunnalla ja murretta on hauska kuunnella. Ja myös hänen englantiaan, sitäkin hän puhuu murteella (b = p, d = t jne.) silti ymmärrettävää.
Ideasi aiheen laajentamisesta saa varmaankin kannatusta.
14. Aksu5.7.2008 klo 12:10
PP:Lindan taitelijanimi oli kylläkin Brava. Vai liekö vieläkin.
15. PP5.7.2008 klo 13:11
Sorry, niin toki onkin! Kuin se noin lipsahtikin. Olipas huono esimerkki. Bravo lausutaan Lindasta huolimatta joko pitkänä, lyhyenä tai loppupainoisena.:-D
16. Jaska5.7.2008 klo 13:38
Lindan äiti huutaa nyt Lindalle braVAA, kun Linda onnistui lopultakin raskastumaan.
17. turutar5.7.2008 klo 15:43
Toisinaan törmää lauseisiin, joiden luoja ei ole ajatellut joillakin sanoilla olevan muitakin merkityksiä kuin tarkoittamansa, ainakin iskelmämusiikissa. Esim. 'Pieni nukke' -nimisessä 60-luvun iskelmässä lauletaan: "ethän koskaan l u o t a i n lähde". 'Veteraanin iltahuudossa' taas väitetään: "kahlita k e n k ä ä n ei voi". Itselläni tapahtuu joskus yhdyssanojen kohdalla, ettei niitä tajua yhdyssanoiksi. Tai päinvastoin. Lukiessani Ruth Goldwayn muistelmateosta Suomen-vuosilta oli kohta, jossa mainittiin pulloveri. Enpä heti tajunnut, että vaatekappaleesta oli kyse.
18. Marco Poloinen5.7.2008 klo 18:19
Tuo runokieli ja riimittely tuottaa kyllä usein hykerryttäviä (joskus typerryttäviä) sivupoluille johtavia assosiaatioita. Veteraanin iltahuuto kylläkin on jotenkin niin liikuttava, ettei tule sivumerkityksiä juurikaan ajateltua.Pulloveri oli joskus yhdessä harvoista laatimuksistani vihjeellä "vampyyrin retkirepussa" ja näitä "sanasepposanoja" parhaasta päästä. Varmaan tämä ristikkomaailma on rikastuttanut suomen kieltä tosi monella uusmerkityksellä!
Kun en itse todellakaan tiedä noita itikka-luokan sanoja, niin hyppään välillä sivuraiteelle ihmettelemään esim. näitä savolaisia. Mikä ihmeen kumma lie vaatinut muuttelemaan kirjainjärjestystä mm. sanoissa kaha (=haka, siis metsälaidun) tai viitake (=viikate)? Siis nimenomaan substantiiveissa, taivutusmuodothan nyt ovat murteissa tosi kirjavia. Ehkä ne ovat vain tuntuneet suussa sopivammalta. Kaha (isoa) suppiloa tarkoittavana on ollut myös käytössä. Onpahan tuo ihan yleiskielessäkin kalasääski ja -sääksi..
Ihan muuten vain tuli mieleen jotenkin veikeä ja mukava sana: Onnenkantamoinen! :-D
19. PP5.7.2008 klo 19:02
Heitänpä tähän muutamia ruokasanoja, joita tiedän käytettävän eri murrealueilla, mutta ei välttämättä samassa merkityksessä. Selitykseni ovat Keskipohjanmaan kunnasta, joka sijaitsee aivan länsi- ja itämurteiden rajalla.RIESKA (ihan ohut ohrasta, joskus myös perunasta, ilman
kohotusainetta leivottu leipä, laskiaisena myös rasvarieska)
ROPSU (palttu, siis vain vereen leivottu pannukakku)
KAKKU (vain vuoassa paistettu kahvin kanssa tarjoiltava, ei koskaan ruokaleipä)
MUTTI (kiehuvaan suolalla maustettuun runsaaseen veteen kaadetaan keskelle iso keko ohrajauhoa, jonka annetaan hämmentämättä imeä vesi itseensä, ja niin syntyy jauho-paakkuja. Ne syötiin sellaisenaan maidon kanssa tai paistettiin voissa. Ei koskaan talkkuna -merkityksisenä)
TUUVINKI (lihaperunamuhennos, aika paksu, voi syödä kahavelillakin, ei herneistä tehty)
LEETA (pullapitko)
HUITU (kirnupiimä)
SINTU (vedensekainen maito)
ROPPA (kesävoi)
LAKKA (hilla, muurain, lintti, valokki...rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kypsymätön lakka oli SUPPU)
Me osaamme kyllä omaa kieltämme käyttää, mutta emme siltikään aina ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa. Kun Turussa pyysin kaupassa reikäleipää, tyttö katsoi tiskin takaa ihmeissään ja kysyi: "Simmotkos sää tarkotta, hulikakku?"
20. mor5.7.2008 klo 19:26
On aivan ilmeistä, että PP:tä palvellut myyjä on lähtöisin jostain muualta kuin Turusta.Ensinnäkin reikäleipä on aina ollut reikäleipä (joskus läpileipä) ja tuntuukin todella oudolta, että myyjä ei sitä nimitystä tuntenut. Hulikakku sen sijaan on aivan outo.
Toiseksi lause "Simmotkos sää tarkotta, hulikakku?" on ihan älytön. Turkulainen ei ainakaan tuolla tavalla sanoisi. Kysymys voisi kuulua "Tarkotak sää hulikakkuu?" tai "Tarkotak sää simmost hulikakkuu?"
Näi tääl Turus (ei Turuus). Voinhan tosin olla väärässäkin, olenhan asunut täällä vasta vähän yli 50 vuotta ,-)
21. Marco Poloinen5.7.2008 klo 20:59
Ruokahuollon puolella varmaan on eri murrealueiden merkitysten erilaisuus runsasta. Meikäläisen muisti kun vaatisi aina parin kirjaimen apuja risteävistä sanoista, niin kaikki ei tahdo tulla mieleen. Noista PP:n mainitsemista Savossa käytössä (ja eri merkityksessä) on esim. leipä; aina ruista ja muodoltaan läntisen murteen limppu, rieska; jokseenkin aina ohraa ja malliltaan niinikään limppu(tosin muistelen litteää perunarieskaakin leivotun,nimitystä en muista). Limppu- nimitystä ei ole käytetty ennenkuin nykyisissä marketeissa.Kakku oli/on sama kuin viipale; leipäkakku, pullakakku (ei nisu), vuokassa leivottu taas kaakku, ja pullapitko leetta tai vehnäsletti! - Tämä kun on vapaamuotoinen säie, niin em. liittyen "muistelus" minultakin: Parin, kolmen vuoden ikäisenä isän kanssa suoritetuilla takaniityn heinänhakumatkoilla (talvella) normaali rituaali oli, että jäin menomatkalla reitin varrella asuvan vanhan pariskunnan luokse. Itse en muista, mutta kertoman mukaan olin aina ensitöikseni sanonut mummolle: "Anna pullakakku ja pane voeta piälle!"Seuraavaksi etsittiinkin sitten peltilaatikko, jossa oli maailmalta tulleita kauniita joulukortteja ja niitä selatessa aika kului rattoisasti isän tuloon ja kotimatkaan asti.. Sen aikuisista valokuvista kyllä näki, että pullakakkua(kin) oli tullut syötyä!
22. PP5.7.2008 klo 21:50
[mor: Minä muutin Turkuun 1962 miehen opiskelun takia ja viihdyin siellä huonosti kokonaista 7 v. Tuo oli ensimmäinen kauppareissuni eikä olisi pitänyt käyttää sitaatteja myyjättären sanomassa.Kauppa oli Vasaramäessä Rakuunatiellä ja minä puhuin oulua ja tyttö turun tapaista. Mieleen jäi vain sää, simmottis ja hulikakku ja hyvin nolona poistuin kaupasta.
Koskaan ennen ei kaupassa kukaan ollut sinutellut. Punakyntinen hyvin nuori myyjäpimu katseli minua kuin hampparin lenkkiä. Ilme oli sellainen kuin kysyisi, syötkö heti vai pannaanko pakettiin.
Tuosta on nyt kulunut jo 46 v ja aina Turusta puhuttaessa se tulee ensimmäisenä mieleen. Sorry! :-(
Hupaisinta tässä hulikakussa on, että Googlessa löytyy Hulikakku -niminen asunto-oy OULUsta.]
23. Marco Poloinen5.7.2008 klo 21:56
Yksi savolainen erikoisuus on 'piha', joka on käytännössä asuinrakennuksen synonyymi. Joskus on ollut hupaisaa seurata jotakuta muualta muuttanutta myyntimiestä (tai kuunnella jälkikäteisselityksiään). Kuultuaan isännän olevan pihassa, pyörii ympäriinsä kunnes viimein tulee kysymään, että "missä siellä?". Siis jos on pihassa, on sisällä talossa. Jos on pihalla, on ulkona pihapiirissä, tallin nurkalla tai sitten 'aholla', joka on usein melko epämääräisesti määritelty paikka jossain talon takana.. Jos on 'kotona', voi olla missä hyvänsä em. paikoista, kunhan ei ole 'kylässä' (=vieraisilla), 'kylällä' (= tarkemmin määrittelemättömällä lähiseudulla ja usein asiallakin) tai peräti 'mualjkylillä' (=kaupungissa).
24. [Mäkis-Tartti]5.7.2008 klo 22:18
[Tuohon Marcon alkuperäiseen "sama kirjoitusasu vs. eri ääntämys" -ropleemiin palatakseni pälähti päähän, että konsonanttien puolelta sitä tavaraa hiukan löytyisi, ainakin ns. jäännöslopukeilmiön/loppukahdennuksen piiristä: esim. kirjoitettu sana "tapakaan" ääntyy joko just noin - lyhyellä k:lla - substantiivina (vaikkapa 'teen sitä joskus, mutta ei se mikään tapakaan ole') tai sitten verbinä se ääntyy 'tapaKKaan' (kirjoituksessa "sattuu, vaikkei tapakaan").]
25. Hakro5.7.2008 klo 22:46
-> MP: "Mikä ihmeen kumma lie vaatinut muuttelemaan kirjainjärjestystä mm. sanoissa kaha (=haka, siis metsälaidun) tai viitake (=viikate)?"Hesarin uusimmassa kuukausiliitteessä oli Ilkka Malmbergin hykerryttävä pätkä sanaparista jouheva-juoheva. Lopuksi Malmberg sanoo:
"Mikäpä siinä, väännelkää ihan rauhassa vokaaleita. Kunhan ette tee samaa 'hourailun' kanssa."
26. PP5.7.2008 klo 22:53
Jouheva/juoheva sanapariin verrattava on liukas/luikas. Meilläpäin vain luikasteltiin ei liukasteltu.
27. Hakro5.7.2008 klo 22:57
-> MP: "Limppu- nimitystä ei ole käytetty ennenkuin nykyisissä marketeissa."Minut lähetettiin useinkin hakemaan "häälimppua" Elannosta, ellei jo 40-luvun lopulla niin ainakin 50-luvun alussa. Se oli iso, matalan puolipallon muotoinen hapan ruisleipä. "Häälimppu" oli Elannon leipomon tuotenimi. En osaa sanoa, milloin se poistui ohjelmasta.
28. Marco Poloinen5.7.2008 klo 23:17
Hyvä huomio, Mäkis ! Enempi tullut tuota vokaalipuolta ajateltua..
29. Marco Poloinen5.7.2008 klo 23:25
Hakro, jos tarkoitat Elannolla Helsingin Elantoa, niin sehän on ihan selvää. Tarkoitin kuitenkin Savoa ja erityisesti maaseutua siellä. En kyllä muista limpusta puhutun, eikä kovin yleisesti puhuta vieläkään, mutta leipäpusseissa näyttäisi siellä täällä limppu esiintyvän Savon marketeissa.
30. turutar5.7.2008 klo 23:35
Koko ikäni Turun seudulla asuneena en muista koskaan kuulleeni hulikakusta. Turun murteen sanakirjassa 'Jottan tarttis tehrä' on sana hole, merkityksenään kolo, reikä. Myöskään 'Varsinais-suomalaista ruokaperinnettä' -kirjasessa ei mainita hulikakkua. Mistä lie myyjätär ollut kotoisin...
31. PP5.7.2008 klo 23:36
Hakro: Muistan minäkin häälimpun. Sitä sai ostaa 50 -luvun lopulla puolikkaan tai neljännespalasenkin, mikä sekin silloiselle opiskelijalle tahtoi olla liian iso. Hyvää se oli eikä tarvinnut päälle kuin erinomaista maalaisvoita, jota myytiin irrallisena maitokaupoissa. Vielä muistaakseni 80-luvulla Elannosta sai häälimppua.Häälimppua alettiin valmistaa jo v. 1922. Kun Vaasan Oy osti Elannon leipomotuotannon, Eloleipää ja Häälimppua alettiin pakkaamaan muovipussiin enkä tiedä ovatko kadonneet kokonaan, mutta ainakin huononivat radikaalisti.
32. PP5.7.2008 klo 23:40
Meidän murteessa alettiin tosiaan pakkaamaan eikä alettu pakata niinkuin pitäisi sanoa.
33. Je-Kyll6.7.2008 klo 20:17
PYYHEKUMIAlausuttaessa merkitys vaihtuu sen mukaan painotetaanko 1. ja 2. tavua vai 1. ja 3. tavua.
Löytyyköhän muita vastaavia yhdyssanoja?
34. PP6.7.2008 klo 21:24
Espoon Laaksolahdessa on katu nimeltä ÄRAPORTTI (ÄRAPORTEN). => Ä-RAPORTTI (Ä-RAPORTEN).Löytyy myös puutarhapuska TUOKSUVATUKKA = >
TUOKSUVA TUKKA.
Huonompi esimerkki on sana, jonka luin opastekilvestä. Siinä
luki: talterapi (puheterapia). En heti ymmärtänyt, vaan luin talteRAPI. Katsoin, mitä 'talte' merkitsee ja löysin tiedon, että se on vanhaa kirjakieltä ja sanojen talteen, tallella kantasana. Rapi = kaali?, ollut näin ristikossa (kaalirapi = kyssäkaali). Se ei kuitenkaan ole kaalin synonyymi.
35. Marco Poloinen6.7.2008 klo 22:19
PP, muuten hyviä, mutta kirjoitusasu muuttuu :-). Siis, jos lähdetään siitä, että yhdyssanat eivät jakaudu eri sanoiksi tai vaadi väliviivaa, niin ei niitä ehdot täyttäviä niin vain näytä löytyvän.. (Itselläni on useamman A4 sivun varasto eri tavoilla mielenkiintoisesti jaettavia sanoja, mutta ne vain eivät sovi tuon muuttumattomuusehdon alle)Muutamia (osa vähän rajatapauksia ehdon suhteen) tulee mieleen: Kykyisyys, esimiesvalinta, erikoissairaanhoitaja, ilmaisnäytepakkaus.. - Perusmuodossa olevia kahden sanan yhdyssanoja löytyy tosi nihkeästi, useampisanaisista vähän helpommin. Taivuttelemalla eri tavoin mahdollisuudet tietysti lisääntyvät.
36. PP6.7.2008 klo 22:35
Sorry Marco! Minä kun luulin olevani aivan eri säikeessä tuon Je-Kyllin viestin perusteella enkä enää edes muista sen vanhan säikeen nimeä. Ajattele PP, ennenkuin hökälehdit, hyi minua! ;-(
37. [MarcoP]6.7.2008 klo 22:53
["Ajattele PP" - ja lopeta tuollainen itseruoskinta alkuunsa! Sinun tuotteliaisuudellasi tuommoiset häviää marginaaliin. Itselläni on täysi työ saada nämä vähä(ise)tkään sattumaan kohdalleen.. ]
38. HT7.7.2008 klo 20:11
Hulikakusta vielä sen verran, että murresanakirjan mukaan kyseessä on ohrasta leivottu ohut reikäleipä ja sana tunnetaan Oulussa sekä sen pohjoisessa naapurikunnassa Haukiputaalla. Pikkuisen olen tuosta eri mieltä sikäli että ainakin se hulikakku, jota meillä syötiin 50-luvulla (valmistaja Oulun Osuuskaupan leipomo) oli jonkin sortin sekaleipää, jossa mahtoi olla muun muassa ruista.
39. PP8.7.2008 klo 00:07
[HT: Ehkäpä myyjätärpimu olikin Kellosta kotoisin ja halusi leikkiä niin turkulaista, niin turkulaista, kun huomasi minun oulunkieleni, ja vahingossa livautti suustaan tuon hulikakun. Epäilin sanaa oululaiseksi löydettyäni netistä oululaisen Hulikakku -nimisen taloyhtiön. Minun perheelleni se oli kuitenkin ihan neverheardsana.]Kelpaisiko Marco Poloiselle AUTOISTUMINEN, NAISISTUMINEN, PORNOISTUMINEN jne.?
40. Marco Poloinen8.7.2008 klo 14:34
Hmm.. Maistelin tuossa kahvin kanssa ja ihan hyvältä maistui. Lieneekö joku krantumpi?
41. turutar12.7.2008 klo 00:35
Sukkela-sana tarkoittaa karjalaisilla nopeaa, länsimurteissa puolestaan outoa. Muistelen kuulleeni, että evakoiden tullessa uusille asuinsijoilleen heitä pidettiin isottelijoina, kun kertoivat Karjalaan jääneista kartanoistaan (kartano=piha).
42. Marco Poloinen20.7.2008 klo 23:20
Tulipa mieleen tinkiä- verbi. Jos joku asia tahtoo olla jotenkin, niin se voi olla siten Savossakin, mutta enimmäkseen se 'tinkii olemaan'. Jos varsinaista hinnanalennusta ollaan vailla, pyydetään 'huoestusta'. Myös 'tinkoomista' harrastetaan.
43. PP21.7.2008 klo 10:16
Meilläpäin asiat tuppas olemaan niin tai näin. TUPATA tarkoitti myös väliintulemista: 'Siihen se vaa tuppas ihtesävälliin, vaikka meijän mehtähä oli puhheena.'
Tinki -sanaa ei tunnettu, muuta kuin esim. maitotinki -sanassa. Oli jokin talo, johon maksettiin yleensä viikottain
määrätty summa ja maito haettiin aamulla 'päänärillä' maitotalosta. - Olivat monesti rankkoja reissuja pienelle tytölle. Talvisin tuiskussa ja umpihangessa piti hiihtää järven poikki. Matkaa kertyi n. 10 km edestakaisin. Tullessa oli vain yksi sauvakäsi käytössä, kun päänäri oli toisessa. Tinki oli siis sopimus. Tinki = urakka tuli tutuksi vasta ristikoista.
Kauppa-asioissa yritettiin tinkiä, usein onnistuneesti. Kauppiaat halusivat pitää asiakkaansa jatkossakin ja alensivat hintaa tai antoivat jotakin 'päällisiksi'. Osuuskauppaa piti Sarkkisen setä, joka nosti minut tiskille istumaan, kääri tötterön puotipaperista ja täytti sen kompiaisilla. Vein vaikka vängällä äidin juuri siihen kauppaan
ja aina tuli kompiaistötterö.
44. HT21.7.2008 klo 11:33
PP: ihanko totta oli päänäri eikä pääläri? Edellistä ei löydy lähteistäni, mutta jälkimmäinen on tuttu. Se tunnetaan Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta sekä Pohjois-Suomesta.
45. Marco Poloinen21.7.2008 klo 12:17
Ainakin Ala-Savossa (johon Kuopiokin kuuluu) ko. maitokannu oli 'peilarj', i ehkä vähän i:n ja e:n sekoitus. Tinkimaito oli savolaisillekin hyvin tuttu asia. Joskus meikäläisestä "myyntiportaan edustajana" vähän kiusallinenkin, kun tinkiläinen 'tuppasi' tulemaan turhankin hyvissäajoin asialle ja joutui sitten odottelemaan (ja ehti tietysti kiertelemään ja 'syynäilemään' paikkoja...)
46. RA21.7.2008 klo 12:19
Hauskoja sanoja. En ole minäkään ikinä pääNäristä kuullut - pääLäri on tuttu.
KOMPIAINENkin oli uppo-outo;
Kuuklasin: "Kompiainen on paperipäällysteinen makeinen.
... Herrasväen konfekt vääntyi kansan suussa muotoon konvehti, kompinen tai kompiainen.
47. PP21.7.2008 klo 12:38
Sepä se. Minäkin olen kuullut vain päälärin. Meillä se oli päänäri, mutta käytettiin myös pääläri -sanaa. Naapuripitäjässä Nivalassa sanottiin pääläri, mutta meiltä itään päin olen kuullut myös peelari. Päänäri oli mukana, kun mentiin marjametsään tai haettiin lähteestä vettä. Sillä haettiin myöhemmin myös meijeristä ns. irtomaitoa sekä huitua, kurria tai sintua. Hinkki on niinikään tuttu meille.On paljon sanoja, joita ei löydy mistään lähteistä. Kun sanottiin, että kengät on 'tolokkosessa', missä ne silloin olivat? Tai, kun meille rakennettiin 'montonen', mikä meille silloin tehtiin? Kuitenkin ne olivat käytössäolevia sanoja meidän seudulla.
Murretyöhöni kokosin paikkakuntani vanhojen puuesineiden nimiä sekä entisajan maatyökaluja. Jälkeenpäin harmitti, kun aihe annettiin valmiina eikä saanut itse valita. Olisin itse tykännyt arkiympäristöstä kerätyistä sanoista. Sanottakoon, että tuo murretyö on vieläkin palauttamatta, mutta tallessa.
48. HT21.7.2008 klo 12:53
Kaivelin arkistoani, ja päälärille löytyi rinnakkaismuoto pääräri. Juttu on Oulu-lehdessä:_http://files.myopera.com/HeT/albums/565787/p.jpg
Soitin kirjoittajalle (Esko Viirret), ja kysyin lupaa tekstin julkaisemiseen. Samalla varmistui, ettei pääräri ole lyöntivirhe.
Saattaa olla, että lupa tekstin näkyville panoon olisi tarvittu lehdeltä eikä kirjoittajalta, mutta jos häkki heilahtaa niin mikäpä siinä, ollaan sitten sen aikaa pois pahanteosta.
49. PP21.7.2008 klo 13:50
Sieltähän löytyi se sana, joka minulla oli hakusessa, nim.pänikkä. Pänikkä (tonkka) oli isompi kuin päänäri. Pänikän reunalla roikkui koukkupäinen litranmitta, joka oli kuin läkkipeltinen säilykepurkki, jonka kylkeen oli hitsattu (tai ehkä niitattu?) suora varsi, jossa oli usein pienempi koukku, miksiköhän.
Päärärille löytyy netistäkin kolme osumaa. On varmaan svetisismiä (bärare = kantaja). Päänärille ei yhtään osumaa.
50. HT21.7.2008 klo 14:31
PP: sen pienemmän koukun varaanhan mitta ripustettiin roikkumaan pänikkään sisälle, näin muistelen. Kansi oli päällä sen verran kuin pääsi menemään kiinni.
51. Matti21.7.2008 klo 14:34
Pienempi koukku oli kai siksi, että halutessaan saattoi mitan ripustaa ylempääkin varresta tonkan reunaan, jos tonkka oli matala. Muistan pikkupoikana maalla asiaa miettineeni. Pienempi koukku oli varresta puoliksi lävistetty ja sitten taivutettu ulospäin koukuksi.
52. Marco Poloinen21.7.2008 klo 14:37
PP, jaan käsityksesi siltäosin pänikästä, että useimmiten se oli isompi kuin 'päänäri/peilarj', mutta mielestäni aina kylläkin pienempi kuin tonkka, Savossa useimmiten 'pönttö'. Pänikkä saattoi olla vaihtelevan muotoinen ja kokoinen, kun taas peilarj aina lieriö.Litranmitan varren kiinnityksessä tavallisin toteutus oli tinaus (varmaan joskus niittaus, eikä milloinkaan hitsaus - niihin aikoihin..). Varren kiinnityksen jälkeen koko komeus tinattiin joka puolelta. Yksi tai useampi koukku tarvittiin (eri korkeusasemaan) ripustukseen tonkan/pöntön sisäpuolelle ja tietysti puhtaana säilytykseen johonkin naulaan ripustettuna. Useimmiten se lie säilytetty yösalaisin hyllyllä. - Tulipas pätö jutusta pitkä tarina. :-)
53. Marco Poloinen21.7.2008 klo 14:40
(.. tuli vähän toistoa, kun lyhyemmin ja nopeammin kirjoittavat kerkesivät ensin..)
54. PP21.7.2008 klo 14:51
Kiitos! Sekin selvisi.Kyselin aikaisemmin, tiedättekö, mitä merkitsee, kun kengät ovat 'tolokkosessa'. Silloin kengät olivat paljaassa jalassa
ilman sukkia.
Montonen taas oli vintille sivukomeroon rakennettu vinokattoinen asuinhuone, johon tehtiin pieni ikkuna päätyyn, katolle tai sivulle ihan räystään alle. Meillä täytyi tehdä kotiapulaiselle sellainen, kun hänen piti olla paikalla kaiken aikaa äitini sairauden ja pienten sisarusteni takia.
Montonen oli hyvin yleinen huonelisäys omakotitalossa. Joillakin oli jopa neljä montosta.
55. RA21.7.2008 klo 19:29
Selailin Tavvoo savvoo -sanakirjaa Marcon tingata-, tinki-juttujen innoittamana. Löytyi sanat TINKAA ja TINKASA. Kun miettii TINKAA, niin saattaa keksiä, että mitä se TINKAA tarkoittaa. Ja TINKASA saattaa olla erimielinen.
- Ei liity tähän, mutta siitä vierestä löytyi pari muuta hauskaa sanaa: TIMENEEN ja TIMINTIERATA. Edellinen ei tarkoita "tiistain menoa", eikä jälkimmäinen "Timille omistettua katurataa".
56. Marco Poloinen21.7.2008 klo 20:48
Aika etäällä otsikon aiheesta jo painellaan menemään, itse kukanenkin, mutta 'haetannoonko tuo mittää'. Kyllä kai 'tinkaa' vetäminen ottaa 'sinkeelle'.. ja jokunen 'tinkasa' 'vänkee' tälläkin foorumilla!Eskelisen Unton (nuapurin poekia) opuksessa on arviolta puolet sellaisia sanoja, joita meikäläinen ei 'kuunaan' (=ikinä) ole kuullut normaalissa kanssakäymisessä käytettävän.Niistä iso osa on jo kauan sitten käytöstä pois jääneitä ja loput eri 'taeroolla' (=alueella) puhuttuja. - 'Timeneen' on outo, mutta jotenkin saman oloinen kuin 'tyveneen', joka ilmaisee jonkin sortin provosoitumista (ennen myrskyn puhkeamista tapahtuvaa tyyntymistä) ja josta fiksu vastapeluri älyää, ettei samaan suuntaan enää kannata jatkaa.. On sukua ilmaukselle 'olla silimä pouvassa'. 'Timintierata' maistuu aika samalle kuin 'jämentierata' (=komentaa, ripittää tai "opettaa" paatoksella). Tuskinpa noista kumpikaan on arvelemiani..
Eläinten paristahan on kaikissa murteissa lukematon määrä mojovia siirrännäisiä. Yksi kohtalaisen kuvaava on mielestäni 'suihtiisa purasova'; omatahtoinen ja ravakka vaimoihminen. Jos mieheksi sattuu leppeä tyyppi niin menee 'moenaan', mutta jos mieskin on 'ottaatuvvoo' sorttia niin 'eipä siellä harakat katolla istu!'
57. RA21.7.2008 klo 20:57
Marco :-DTINKAA(n) = sitkeästi yrittäen, kovasti
TINKASA = väittelevä, inttävä
TIMENEEN = oikein tarkalleen, tosi tarkasti (tulisiko sanoista tiukka > timmi??)
TIMINTIERATA = tivata, kuulustella, utsia, vaatia selitystä (tiukata??); 'Elä tuasj ala timintierata selevässä asijassa!"
58. PP21.7.2008 klo 21:42
TINKAA(n) = VÄNKÄÄ(n) meillä. 'Hämmästyttävää kyllä 'tivata' ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Sehän esiintyy ristikoissapäntiönnään. Muut sanasi ovat hauskoja ja aivan tuntemattomia.
59. HT22.7.2008 klo 07:06
PP: näyttää 'tivata' kuuluvan lähinnä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon murteisiin, niin että ei meikäläisten "kuulukaan" sitä tuntea ainakaan luonnostaan. Pitempi muoto 'tiivata', = kinata, väitellä, mainitaan käytetyksi myös paikoin Varsinais-Suomessa.
60. Marco Poloinen24.7.2008 klo 00:35
Enpä muista, että meikäläisen nurkkakunnalla olisi enemmälti 'tivattu', mutta samassa tarkoituksessa kyllä 'tiukattiin'!Semmoinen tuntuma on, että yleiskieleen päin sanojen ääntämisessä ollaan pikkuhiljaa menossa Savossakin. Klassinen esimerkkilause, "On niin juloman kylömä ilema, että silemän kulomia kylömää", on ajat sitten muuttunut 'juluman kylymä ilima'- tyyppiseksi. Tai melkein; Urkin ikäluokkaan kuulunut (ja vanhemmaksi elänyt) naapuri käytti elävästi tuota vanhempaa versiota. Itse mielessäni ihmettelin moista, koska niinikään koko ikänsä samalla seudulla asuneet vanhemmat sukulaiseni tai muut "kylän miehet" eivät ko. puhetapaa käyttäneet. Varmaan oot, ööt ja eet ovat jossain päin Savoa vieläkin ihan käypää kieltä..
Niin, ja 'tuhma' oli/on pahankurisen lisäksi myös tyhmä tai typerä!
61. PP24.7.2008 klo 09:49
Meillä oli 50 -luvulla savolainen naisihminen sielutieteen opettajana vähän aikaa, nimeltään Amanda Suhonen("Severi"). Hän sanoi minulle: "Vihvellä hakemaan liitua", mutta pulskalle Puputin Pellelle: "Kutvellahan pyyhkimään taulu." Muistin nuo sanat, koska ne ihmetyttivät. Menemisestä oli kyse, mutta miksei hän sanonut vain: Mene.
Hakuun 'vihveltää' löysin netistä seuraavan vastauksen:
"Kiivastahtinen pökältäminen hidastuu väsymyksen
myötä kutveltamiseks, lopulta vantimiseks,
kävelijästä riipuen. Sisukas ruhjeltaa,
hintelämpi vihveltää, painavampi jyhnistää -
loputtomin muunnelmin.
(Jukka Lappalainen: Höystikkäät)"
Samainen Severi oli ovela. Kun sanoimme savolaisia tyhmiksi, hän vastasi: "Vain tuhmat sanovat meitä tyhmiksi." Siis mitä? Jos tuhma = tyhmä, niin kummat olivat tyhmiä. Meillä tuhma on tuhma, ilkeä, pahankurinen ja ehkä hiukan rivologinenkin, mutta ei tuhma.
Mitäpä tähän muutakaan voisi sanoa, joten lainaan taas:
”Jos Jumala ois savolainen, niin meillä ei ois
kymmentä käskyä, vaan viistoista ehotusta.”
Elokuvaohjaaja Markku Pölönen TV1:n Näytetään
kieltä –ohjelmassa 23.11.2005."
62. PP24.7.2008 klo 09:52
korjaan: ...mutta ei tyhmä.
63. Jukkis31.7.2008 klo 16:00
Tuo PP:n kertoma 'tolokkosessa', 'kengät jalassa ilman sukkia', on minun äidinkieleksi 'alalinkkaasin'. "Taasko sullon kengät alalinkkaasin jaloos!"
64. Hemuli3.8.2008 klo 19:51
Palaan ihan alkeperäiseen aiheeseen, kun ilokseni ole näitä sepitelmiänne lukenut.Oletetaan, että neitokainen Hellen Virtanen saa mieluisan kosijan. Yljän nimi on Ville Hellén, mutta usein hän unohtaa aksenttimerkin.
Ville on kyllä moderni mies, mutta ei halua ryhtyä uudeksi Ville Virtaseksi.
Siispä morsmaikusta kehkeytyy Hellen Hellén. Sic!
65. Marco Poloinen4.8.2008 klo 22:08
Todella noin! Tuo kyllä täyttää sen alunperin tarkoittamani ehdon. Jotain tuontapaista tuoretta näkökulmaa olin alunperin vaillakin, itse kun tulee usein sivuutettua "näkemättömin silmin" ne asiat/kohdat/tilanteet, joissa oikeasti olisi "itua." Ilman aksenttimerkkiäkin nuo Hellenit tulisivat (savolaiseltakin) painotettua eri tavalla.Joskus on tätäkin säiettä osaltaan väsäillessä käynyt mielessä, että jatkuvastihan tässä keksitään pyörää uudestaan; kaikesta kieleen ja murteisiin liittyvästä on olemassa tuhottomasti valmiita tutkimuksia, haastatteluja ja esimerkkejä. Jotenkin vain on mukavampaa ja läheisemmälle tuntuvaa setviä näitä tämän porukan kanssa, itsekunkin kokemukseen pohjautuen..
66. Hemuli4.8.2008 klo 22:17
Niin, ja eihän niitä tutkimuksia, haastatteluja ja esimerkkejä voi kovin moniaita tuntea, vaikka joskus joitain lähdemateriaalejakin käyttäisi.Tunsin itseni hieman lapselliseksi, kun kerroin sinulle toisessa säikeessä, että olen mielestäni keksinyt jotakin. Mutta pelkäsin, ettet enää muista koko säiettäsi, kun se oli jo siirtynyt kakkossivullekin.
Ja olin NIIN tyytyväinen itseeni!
Kiitos vastauksesta.
67. Marco Poloinen4.8.2008 klo 22:25
Hei - ei minun vaan meidän säikeemme! :-)Ja tarkennan vielä: Itsekunkin kokemuksiin ja VÄLÄHDYKSIIN pohjautuen..
68. PP4.8.2008 klo 23:17
Martin Martín voisi olla vastaavanlainen miehen nimi.
69. Marco Poloinen4.8.2008 klo 23:30
Niinpä voisi! Ehkäpä juuri nimissä esiintyy sitä ruotsinkielestä (tai jostain muusta) tullutta "lainasanamaisuutta", jota ounastelin...
70. Hemuli5.8.2008 klo 11:50
Nimilinjalla näitä voi löytyä lisääkin, ainakin jos hyväksytään myös muita kuin nominatiivimuotoja:Wallin näki edessään korkean vallin.
Näen kyllä pikkirikkisen alkukirjaineron. Puolustukseksi mainitsen, että enoni kirjoitti nimensä usein Warjonen, puhumattakaan vaaristani, joka toimi kansalaissodan aikana osastonsa sihteerinä. Kirjoitustaito ei kuitenkaan ollut hänen vahvimpia puoliaan. Eräs nimen kirjoitusasu oli Valkvist, vaikka kirkonkirjoissa luki Wahlqvist...
71. Juhani Heino5.8.2008 klo 12:35
Entäpä HAUISTA johon joskus törmäsin ristikossa? Yhdellä tavalla lausuttuna se on "etsimisistä", toisella tavalla "kaloista" tai "muskelia".
72. Hemuli5.8.2008 klo 12:39
Juhani Heinolle:Tuossapa onkin nokkela sanatrio, jos eri sijamuodot sallitaan
73. Marco Poloinen5.8.2008 klo 13:20
"Sallia" voidaan varmasti sijamuodotkin, mutta alunperin tarkoitin kyllä nimenomaan nominatiivimuotoja. (Huomasin kyllä joskus säikeen alkupuolella kirjoittaneeni - ajatuksissani - substantiiveista, vaikka tarkoitin nominatiiveja..)HAUISTA on kyllä ihan veikeä ja monimerkityksellinen sana, mutta vaikka kuinka yritin makustella eri tarkoitusten mukaisia ääntämiseroja, en niitä kyllä omassa suussani kovin selviksi saanut. Siis siten, että ilman asiayhteyttä saisin kuulijan ymmärtämään mitä merkitystä tarkoitan. (Vrt. 'byråå/byyrå).
74. Hemuli5.8.2008 klo 17:59
Jaa, kyllä minusta "haku"-sanan mon. elatiivi selvästi ääntyy ha-uista ja hauen vastaava taas hau-ista, niinkuin hauis-sanan partitiivikin.
75. Marco Poloinen5.8.2008 klo 18:35
No joo, vähän pakko on myöntää, että olet oikeassa (niinkuin tietysti Juhanikin!). Ehkä en paneutunut riittävällä tarmolla koelausuntaan.. :-)
76. PP5.8.2008 klo 18:46
Olen samaa mieltä Hemulin kanssa ääntämisestä. Voisin vedota kantasuomeen ja astevaihteluun, mutta tunnen itseni riittämättömäksi (päässyt autuaasti unohtumaan kantasuomet, vepsät, aunus-karjalat, virot ja vatjat, kun en ole niitä tarvinnut opiskelun jälkeen). Molemmissa (haku, hauki) on k -kirjain alkuaan vahvana ja kadonnut eri paikasta. Hauis -sanassa on luultavasti ollut heikko konsonantti alkuaan. Tämä on vain ja ainoastaan minun oma käsitykseni, ei mihinkään tietoon perustuva, joten ei siitä enempää.
77. HT5.8.2008 klo 22:29
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja: "Käsivarren koukistajalihasta merkitsevä 'hauis' on johdos kalan nimityksestä -> hauki. Murteissa ja vanhassa kirjakielessä esiintyy samassa merkityksessä myös mm. yhdyssana 'haukilihas' ja johdos 'haukiainen'. Lihas on suorana jossain määrin hauen muotoinen."
78. PP5.8.2008 klo 22:45
HT: Aavistinkin, ettei arvaukseni osunut oikeaan. Täytyy vissiin hankkia etymologinen sanakirja vielä vanhoilla päivillä, kun edelleenkin on kutinaa noihin sanojen syntyperiin.
79. iso S5.8.2008 klo 22:52
Jos hiihtäjä kieltäytyy nevalla juoksemisesta, käsillä on suolakko. Jos hän tarttuu suolasirottimeen, kädessä on suolakko.
80. Marco Poloinen5.8.2008 klo 23:48
Mielenkiintoista! Usein vain tuntuu nuo painotuserot senverran "kevyiltä", että täytyy oikein paneutua esimerkkilauseen kanssa erojen etsimiseen (omassa harjoitussessiossa). Normaalissa keskustelutilanteessahan sitä painotusta tulee harvemmin erikseen ajateltua.Sitäkin tuli tuossa ajateltua, että olisiko eri murrealueilla asuvilla ihan geeniperimästä johtuvia eroja äänentuottoelimissä. Varmaan hassulta vaikuttava ajatus, mutta on minulla mutu-pohjalta perustelujakin. Niinkuin nyt tämä D-kirjain; jospa sen lausuminen on ihan fyysisistä syistä savolaiselle vaikeampaa kuin jollekin toismurteiselle? Jos sitä ei kierretä kokonaan tai korvata esim. V-kirjaimella, niin ainakin se usein äännetään kovana Teenä.
Toisena esimerkkinä vaikkapa tuo yllä käsitelty au-äänne. Puhumattakaan hauista, joka tuottaa jo jonkun sortin vaikeuksia itsellenikin. Eipä taida olla kovin sakeassa savolaisten sanomisissa "aut"; hauis on 'haavis', haudikas on 'haavikas', tauti on 'taati' jne. Sinällään aika hupaisaa on se, että toisinpäin nuo kirjaimet toistuvat kyllä tuhkatiheään; kaappi on 'kuappi', naatti on 'nuatti', paatti on 'puatti' jne. Elikä noinpäin lausumisessa ei ole mitään vaikeuksia. Outoja ollaan, myö savolaiset! Mutta ihan oikeasti, johonkinhan tuommoisen järjestelmällisen kiertämisen täytyy perustua - eikö? Varmaan tutkijat on hypoteesin kehitelleet, ei vain ole tullut "perkattua"..
81. PP6.8.2008 klo 00:43
Minä olen syntyjäni haavikas, mutten haudikas! :-)
82. Marco Poloinen6.8.2008 klo 00:55
.. et kuitenkaan isolla alkukirjaimella, koska VRK ilmoittaa soikeita nollia joka rivillä.. :-D
83. PP6.8.2008 klo 08:00
Tässä on sitaatti Suomi24 -areenalta, kun Pohjanmaalle oltiin perustamassa Selänne -nimistä kaupunkia: "Haavikkaat, olitte haavi auki odottamassa meidän tuloa, pyhäkkäiden, reisikkäiden ja kärsäkkäiden"
No Selänne kaatui ja harakoille on menossa toinenkin kuntaliitos Nivalan (ent. Pidisjärvi) kanssa. Nivalalaisilla ei ole edes kutsumanimeä. Pihtiputaalaisetkin ovat puttaalaisia, ylivieskalaiset vieskalaisia ja pyhäsalmelaiset salamelaisia. Nivala vain ylpeilee Kyösti Kalliollaan, mutta
meillä on sentään Paavo M. Petäjä. :-D
84. Marco Poloinen30.5.2010 klo 00:28
Tässä säikeessä on aika vähän varsinaisen otsikon mukaista asiaa, mutta niin paljon murrejuttua, että nostaa päräytän tämän eturiuhoille. (En jaksa ruveta kaikkea siirtämään soveltuvammankaan otsikon alle...).Viime aekona on näätästännä olovan jonniiv verran kysyntätä tämän sorttiselle rätnyylle ja tislieruulle, nii esjmerkiks tässä oes aakeeta luania rotikoettoo. Olokeetten höyliä! Ja hölökyn kölökyn!
85. Eikka4.9.2012 klo 16:37
Oulussa valmisti Oulun Osuuskaupan (OTK) leipomo juureen leivottua, mutta hiivalla nostatettua ohutta reikäleipää, joka oli jaoiteltu palasiin uralla ja se tunnettiin nimellä "hulikakku". Leipomo on lopetettu eikä tällä nimellä enää saa leipää.
86. Teppo Kananen21.12.2017 klo 16:34
Kun kengät olivat jalassa ilman sukkia, niin Pohjois-Pohjanmaalla sanottiin, että Kengät ovat Tolokkosessa tai henkilö on silloin Tolokkoskengissä. Epäilenpä, että sanonta juontaa alkunsa venäjän sanasta"Tolko"= ilman, vain, ainoastaan, siis ilman sukkia, vain kengät.
KOMMENTOI