KESKUSTELUT > RISTIKOT > UUSIA KOMMUNIKOINNIN MUOTOJA?
11704. Uusia kommunikoinnin muotoja?
Antti Viitamäki31.10.2024 klo 12:51
Päivää. En nykyään enää hirveän paljon ehdi täällä pyöriä. Tänään lueskelin tätä ketjua, ja mieleeni tuli jotain, mitä luultavasti on pohdittu jossain toisaalla — mutta kirjoitan siitä nyt tähän. Jos asia katsotaan sen arvoiseksi, ehkäpä tälle löytyy tahi avautuu jokin oma ketjunsa.Ristikot ja laatijat saavat ruusuja ja risuja. Ruusuista joskus kiitetään (tässä yhteydessä: kiitos kehuista näin omasta puolestani!), mutta risut ovat hankalampia. Toki joskus vähän siksikin, että kukapa nyt mielellään kuulee negatiivista palautetta työstään vaikka saattaisi kokea sen ihan asialliseksi ja aiheelliseksin. Mutta ennen kaikkea hankalaa on se, että asiaa on usein kyseisessä ketjussa mahdotonta ruveta heti ruotimaan.
En ole siis kauhean tarkkaan tilannetta seurannut, mutta palauteviestit tuntuvat keskittyvän niihin aikoihin kun tehtävät ovat käsillä ja kesken. Mutta koska silloin on vielä palautusaikaa jäljellä, asioista on vaikea keskustella kunnolla.
Jotkut muistavat palata aiheeseen palautusajan jälkeen, mutta silloin monen huomio on jo uusissa tehtävissä.
Lisäksi tämä keskustelu tuntuu tulleen usein vastaan:
— Palautusaika on ummessa, eli joko voi vapaasti kysellä?
— Odotellaan vielä muutama päivä.
Kritiikki ja keskustelu jää, varsinkin Punaisen Pelikaanin kanssa, niin kauas tulevaisuuteen että moni pulma ehtii unohtua. Sitten jää vain sellainen yleinen olo, että se-ja-se laatija tekee aina juttuja joita en ymmärrä.
Joskus voi toki ollakin kyse siitä, että laatijan vihjeet ovat jonkun ratkojan makuun liian väljiä tms. Mutta varmasti toisinaan on kyse siitäkin, että ratkoja ei vain ole hoksannut vihjeen keskeisintä jujua. Ehkä ratkoja luulee tajunneensa sen, mutta onkin hitusen väärillä jäljillä.
En sano, että tietäisin kenen ja minkä vihjeiden kohdalla näin on tapahtunut, mutta tuntuu että mahdollisuus moiseen on.
Minusta olisi mukavaa, jos pystyisin keskitetysti vastaamaan kritiikkiin ja kommentteihin sitten kun se on mahdollista. Ehkä selittää omaa ajatuksenjuoksuani tarvittaessa. Sitten ratkoja voi tuumata joko "ahaa, ensi kerralla osaan ajatella tätäkin reittiä" tai "okei tuo oli ihan pöljää joten enpä enää haaskaa aikaani tähän laatijaan".
Luulen, että moni ratkojakin haluaa kehittyä. Se tarkoittaa uusien ajattelutapojen ja näkökulmien sisäistämistä. Jos sitä uutta vinkkeliä ei kukaan koskaan pääse selittämään, ratkoja ei ehkä kehity — ainakaan juuri kyseisen asian suhteen. Ja kukaties joskus se voi olla harmillinen menetys. Jos lehti tuntuu muuten hyvältä, mutta siellä on aina pari laatijaa joiden aivoituksiin ei pääse sisään, niin joka lehdestä menee sen verran hukkaan.
Iltiksen ristikoista (ehkä muistakin?) kirjoitellaan Ristikon anatomia -juttuja. Sellaiseen ei esimerkiksi itselläni ole aikaa, ja useinhan 97 prosenttia vihjeistä on päivänselviä. Mutta välillä on hyvin vaikea arvata, mikä vihje ketäkin saattaisi ihmetyttää. Siksi homma taatusti toimisi paremmin niin päin, että laatija pääsisi vastaamaan ratkojien kysymyksiin.
Täällä vain näitä ketjuja riittää. Ja hyvin usein ketjuissa vielä keskustellaan monista eri asioista — niin kuin minäkin nyt alustan tässä ihan uutta aihetta, joka varmaan kuuluisi omaan ketjuunsa. Ne tärkeät kysymykset ja vihjepohdiskelut katoavat tekstimassan sekaan.
Varmasti moni kummastus täällä selviääkin, ihan orgaanisesti. Mutta voisiko olla jokin keino keskittää ja kohdentaa? Varmistaa, etteivät nämä harmistukset katoa ja unohdu?
Kokonaan oma osastonsa? Vähintäänkin ketjuja, joissa ei ole mitään muuta kuin vihjeiden ja sanojen ruodintaa?
Ehkä lehtikohtaisesti? Ehkä laatijakohtaisesti?
Miten te ratkojat itse koette asian? Saatteko yleisesti ottaen jossain vaiheessa selvyyden ihmetyksiinne? Vai jääkö paljonkin epäselväksi? Olisko jostakin uudesta systeemistä selvää hyötyä?
2. Jiikoo31.10.2024 klo 14:44
Antti,Ihan turhaan vaivaat itseäsi sillä, että osa meistä ratkojista ei pääse aina luomustesi tasolle. Vika on meissä. Tarkoittaa sitä, että me voimme yrittää kehittää itseämme ottamaan haasteesi vastaan.
Kun olet laskenut rimaa kakkostasolle, on ratkonta ollut nautittavaa jopa minulle. PuPe-kolmosesi ovat olleet selvästi liikaa, useimmiten olen jättänyt yrittämisenkin sikseen.
Viikko, pari sitten pistin postiin PuPe 5/2024:n, jossa olleen 3-tason ristikkosi muistelen tuhrineeni kovalla työllä täyteen saakka, ihka ensimmäistä kertaa. Mahdollisista virheistä viis – jos täyteen saaminenkin on onnistunut minulle, pitäisi sen olla mahdollista useimmille muillekin negatiivista kritiikkiä esittäneille!
Tuoreimmassa PuPe:ssa olen rämpimässä vasta 2½-tasolla. Sivulta 28 löytyvän ***-ristikkosi pariin ehtimistä odotan innolla, pelonsekaisin mutta positiivisin odotuksin!
Laatija/ratkoja-kommunikointia koskevia ehdotuksia en ole ehtinyt miettiä. Yleisesti ottaen en ole kokenut sitä tarpeelliseksi – jos en jonkun laatijan jotakin jekkua ymmärrä, yritän niellä tappioni.
3. Antti Viitamäki31.10.2024 klo 15:13
Lainaus: 2. Jiikoo 31.10.2024 klo 14:44Antti,
Ihan turhaan vaivaat itseäsi sillä, että osa meistä ratkojista ei pääse aina luomustesi tasolle. Vika on meissä. Tarkoittaa sitä, että me voimme yrittää kehittää itseämme ottamaan haasteesi vastaan.
---
Niin... Ehkä avaukseni oli sitten enemmän niille jotka tosiaan jäävät kaipaamaan vastausta tai selvennystä. Jos joku ei jää kaipaamaan, eikä asia sen kummemmin häntä harmita, niin ehkei sitten tosiaan ole myöskään tällaisen kommunikoinnin tarpeessa.
Itse tähtään aina siihen, että vihjeen ja ratkaisusanan välillä olisi selvä ja mielellään jotenkin hauskakin yhteys, vaikka toki vihjetilan rajallisuus pakottaa useimmat vihjeistä suht simppeleiksi. Jos ne jonkun mielestä tuntuvat jopa pääsääntöisesti liian väljiltä, minusta ainakin olisi mukava käydä sitä keskustelua. Ehkä saattaisin itsekin oppia siinä jotakin.
Enkä toki tarkoittanut pelkästään omia ristikoitani. PuPe 6/2024 -säikeessä puhuttiin paljon myös esim. Lähteenmäen vihjeitystyylistä. En tiedä, kuinka paljon hän seuraa näitä keskusteluja ja kuinka paljon hän on kiinnostunut asiaa kommentoimaan, mutta hyvässä ja pahassa tuntuisi siltä että keskustellakin voisi. Ei toki ole pakko.
Ehkä ei ole hyvä, että laatija kertoo liian suoraan filosofiastaan ja siitä miten hän koukkujaan kehittelee. Siinähän voi käydä niin, että mikään hänen tekeleensä ei sen jälkeen tunnu vaikealta. Mutta jos on toisaalta täysin irti ratkojista eikä osaa ollenkaan ajatella ristikoita heidän suunnastaan, niin vaarana on viedä ristikot "liian kauas taiteen puolelle", jos näin voi sanoa.
Nämä nyt ovat vain tällaisia outoja pohdiskeluja... ????
4. Antti Viitamäki31.10.2024 klo 15:14
Jaahah. Täällä ei näköjään parane käyttää koneen tarjoamia hymiöitä. Niistä jää jälkeen vain läjä kysymysmerkkejä.
5. pelaaja31.10.2024 klo 15:58
Ratkojana lainaan laatijan sanoja "Itse tähtään aina siihen, että vihjeen ja ratkaisusanan välillä olisi selvä ja mielellään jotenkin hauskakin yhteys".Jos en yhteyttä löydä, piirrän jotain merkiksi marginaaliin. Tämänkertaisissa 3 tähden ristikoissa minulla on joitain kysymysmerkkejä ja Viitamäki sai niistä 2. Ymmärtämättömyys ei pääse unohtumaan, koska en kummaile kyssäreitä pois ennen aikojaan.
Kysymyksiin saa täällä yleensä sitten myöhemmin vastauksen, koska aina löytyy joku, joka ymmärtää "jopa" Viitamäkeä ja vaikka Lähteenmäkeä. Voi silti olla niin, että asiassa piilee sittenkin takana jotain muuta eli tottahan laatijan selventämä koukku olisi viimeisen päälle hieno asia. En millään jaksa uskoa, että se voisi vesittää tulevat ansat helpoiksi.
6. Kaapo31.10.2024 klo 16:06
Antti Viitamäki:" palauteviestit tuntuvat keskittyvän niihin aikoihin kun tehtävät ovat käsillä ja kesken".Siinäpä se. Turhautuminen on tapissa, kun ratkonta ei tunnu etenevän.
Sitten kun ristikko täyttyy, on tyytyväisyys sitäkin suurempi.
Aika harvoin käy, että ei ratkaistun ristikon ääressäkään vielä ymmärrä kaikkia vihjeitä. Tai jos niin käy, pitää miettiä lisää. Jälkiratkontaa.
7. Kaapo31.10.2024 klo 16:21
Taisin taas vastata väärään kysymykseen. Antti tarkoittaa tietysti niitä ratkojia, jotka eivät saa ristikkoa täyteen. Mutta saavathan hekin jossain vaiheessa ratkaisun tietoonsa ja voivat sitten tajuta vihjeen logiikan.Muistelen, että minulla pitkän ratkojanurani aikana olisi vain kerran jäänyt joku kohta tajuamatta. Se oli Lähteenmäen tavuristikossa verbi MYÖSTÄÄ, jossa jälkimmäinen tavu oli piilo. Vieläkin kismittää.
8. Jukkis31.10.2024 klo 16:44
Omalta osaltani on ihan hyvin toiminut se, että kun lehden (lähinnä PuPe) palautusaika on umpeutunut, niin a.o. lehdelle avatussa säikeessä olen kysellyt ymmärtämättä jääneitä juttuja. Aina on selitykset löytyneet. Ja yleensä sen jälkeen on hävettänyt.Hiukka hämmentävää on se, että ainakin pari kertaa on vastaavassa tilanteessa jäänyt tyystin auki Sanaseppo-lehdestä jäänyt hämäryys. Ei vaan ole vihjeen ja ratkaisusanan välistä yhteyttä kukaan osannut kertoa.
9. Jaska31.10.2024 klo 19:04
8. Jos kukaan (muu ratkoja) ei osaa kertoa, se velvollisuus on Ylläpidon kautta laatijalla. Kaikki laatijathan eivät suinkaan seuraa tämän sivuston keskusteluja. Uskon, että ainakin Pelikaaneihin ja Ilta-Sanomiin laativat mielellään avaavat tiukimmatkin solmunsa.
10. iso S31.10.2024 klo 19:43
Viitapiru ei ole puhumatta asiaa, kuten tavallisesti.Oikeaa, todellista keskustelua ei täällä todellakaan ole liikaa. Viitamäen tarkoittamiin tarkoituksiin minulla ei valitettavasti ole satavarmaa keinoa.
Ehkä kohtuullisen toimiva olisi sellainen, että kulloinenkin laatija, esimerkiksi AV, avaisi itse uuden säikeen sitten kun palautusaika on päättynyt. Otsikko määrämuotoinen tyyliin Laatija PuPe Nro/vvvv keskustelu. Silloin haku löytäisi keskustelun silloinkin kun se on vajonnut sivulle n. Mikä ettei joku muukin voisi avata, jos laatija ei sitä tee. Silloin ratkojat voisivat leikkiä keskenään ja laatija voisi osallistua niin halutessaan.
Valitettavasti emme elä täydellisessä maailmassa. Monilla, minä etunenässä, on taipumus harhaantua aiheesta. Yksi "välihuuto" ei sinänsä ole paha juttu, jos se selkeästi liittyy aiheellisesta viestistä mieleen tulleeseen asiaan, varsikaan jos se tavalla tai toisella valaisee kyseistä viestiä. Yleensä kuitenkin jotkut tarttuu syöttiin ja jonkin ajan kuluttua aihe on kokonaan unohtunut.
Tarkoitus on hyvä, kannatan.
Jos ryhdyn nimiä heittelemään niin AV ei ole minun kannaltani pahin syntisäkki. Simberg on Simberg ja iso S on iso S eivätkä niiden ajatusmaailmat koskaan kohtaa. Lehtoa en enää edes kohtaa, kun lopetin Hesarin tilauksen.
KOMMENTOI