KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > UNIA
11591. Unia
Ari18.6.2024 klo 07:38
Hyvää huomenta!Näitkö hyvän ja mieleenpainuneen unen?
Täällä voit kertoa, millaisia unia olet nähnyt. Näitä on mukava kaikkien naureskella. :)
2. Ari18.6.2024 klo 07:38
Olin sorakuskina viemässä kuormaa ja olin kippaavinani kuorman ja lähdin aika vauhdilla siitä sitten vetiselle soratielle, jossa huomasin, etten muistanutkaan kipata, joten täysi kuorma olikin vielä lavalla ja tulikin sitten kiire etten uppoa tiehen. Onneksi oli jo vauhtia ja sitä täytyikin pitää yllä ettei uppoa. Ei se auttanut kuin palata takaisin ja heräsin.
3. iso S18.6.2024 klo 10:51
Minä näen aika usein lennokkaita unia, jopa kirjaimellisesti, eli sellaisia joissa osaan lentää. Tilanne lähtee yleensä siitä että on kiire jonnekin. Askel kevenee ja muuttuu pitemmäksi ja pitemmäksi, kunnes on vaikeuksia saada kontaktia maahan. Se hidastaa, joten on nopeampaa antaa periksi ja lentää.Ensimmäinen lentouni lähti pakkotilanteesta. Kävelin siskoni kanssa jyrkkäseinäisessä kurussa. Vastaan oli tulossa kaksi karhua. Käännyimme takaisin, mutta sieltä oli tulossa kolme karhua. Näyttivät rauhalliselta eikä kuru ollut kovin kapea, joten arvelin että ehkä onnistumme ohittamaan karhut. Sisko sai valitettavasti päähänsä yrittää häätää karhut kiviä heittämällä, mutta siitähän ne vain suuttuivat ja alkoivat rynniä kohti molemmista suunnista. Totesin että nyt ole muuta keinoa kuin lentää pakoon, kun pystysyoria seinämiä ei voinut kiivetä. Räpyttelin käsiäni vimmatusti ja onnistuinkin nousemaan ilmaan. Silloin painovoima menetti minusta otteensa ja ja kohosin vaivattomasti kurun reunalle ja ylikin. Kokemattomana lentäjänä en hallinnut tilannetta ja olisin kai noussut pilviin asti, mutta sain kiinni ohuen männyn latvasta. Kiipesin sitten männystä kiinni pitäen alas. Kun sain jalat maahan, painovoima sai minusta taas otteen. Unille tyypilliseen tapaan tilanteessa voi tulla "leikkausvirheitä", esimerkiksi henkilö voi vaihtua toiseksi eikä siihen kiinnitä mitään huomiota. Tässä unessa siskon kohtalo jäi epäselväksi. Osasiko hänkin lentää vai päätyikö karhujen lounaaksi? Aamulla sisko oli kuitenkin elossa, mutta ei muistanut koko tapausta. Outoa.
Jatkossa olen oppinut hallitsemaan lentoa. Voin kaarrella mieleni mukaan, nousta ja laskeutua. Toisaalta yhtä usein toistuva uni on päinvastainen. Askel muuttuu painavammaksi ja painavammaksi. Jalkoja pakottaa ja eteneminen hidastuu hidastumistaan.
Joskus minulla on lievää taipumusta selkouniin. Wikipedia: "Selkouni on unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Useimmiten selkounessa pystytään myös jossain määrin vaikuttamaan unen sisältöön." Minulla tyyppiesimerkki tästä on uni jossa löydän rahaa. Huomaan maassa kolikon, poimin sen ja vieressä on pari kolikkoa lisää. Sitten kolikot muuttuvat suuremmiksi ja niitä löytyy enemmän ja enemmän, etenkin kun vähän rapsuttaa maata. Saattaa löytyä seteleitäkin. Kohta on taskut ja kädet täynnä. Aamulla harmittaa kun rahat eivät olekaan tallella. Nykyään voin unessa poimia yhden kolikon, mutta yleensä annan olla jos niitä löytyy enmmän. Unta se vain on. Voi olla että tämä vielä kostautuu tosielämässä. Jätän rahat kun luulen näkeväni unta.
Kuulemma unet ovat yleensä mustavalkoisia ja unen näkijä vain kuvittelee värit aamulla unta muistellessaan. Tiedä sitten miten tämä on todistettu. Kuitenkin väitetään, että oikeasti värillisten unien näkeminen on selvästi yleisempää naisilla ja taiteellisilla ihmisillä. En myönnä kuuluvani kumpaankaan ryhmään, mutta voisin vannoa että minulla on ainakin usein technicolor-värit ja muutkin aistit. Useimmiten silti mykkäfilmejä joissa olen vain katsojana.
Kerran näin mustavalkoisen unen. Katselin jotakin tsekkiläistä elokuvaa. En olisi ymmärtänyt sanaakaan, mutta onneksi siinä oli suomenkieliset tekstit.
Uniin liittyy mielenkiintoinen kokemus intin ajalta. Oli menty useita vuorokausia vähillä unilla. Kun pääsi istahtamaan, nojasi männyn kylkeen ja sulki silmät niin alkoi välittömästi nähdä unta. Samalla kuitenkin kuuli ympäristön äänet eli ei ollut täysin unessa. Tämä varmistui kun avasi silmänsä: ympäristön äänet jatkuivat ja uni katosi. Kun sulki silmät uudelleen, uni oli pyörinyt taustalla ja pieni pätkä oli jäänyt näkemättä. Uni jatkui siitä mihin se oli ehtinyt silmien aukiolon aikana!
4. Jaska18.6.2024 klo 23:05
Näin unta kesästä kerran. Se tapahtui talvella. Värikäs oli.
5. Ari5.7.2024 klo 06:10
Olin perheeni kanssa reissussa ja tapasin siellä vanhoja kavereitani, jotka pyysivät syömään sellaiseen paikkaan, jossa sai valita oman annoksensa sellaisista erilaisista vaihtoehdoista joita sattui tiskillä olemaan. Valikoima vaihteli kaiken aikaa. Syöntiaikaa oli minuutti, ja jos kerkesi syömään annoksensa ennen kuin tarjottimella ollut kello pärähtää, sai samaan hintaan mennä hakemaan uuden annoksen. Minuutin aikana siis sai syödä niin monta annosta kuin kerkesi. Epäonnekseni en meinannut löytää tyhjää pöytää jossa syödä, joten jouduin melko kauas ja minä hädin tuskin kerkesin tuon yhden annoksen vetäistä, vaikka se oli melko pieni. Sisälsi pienen paketin neliön muotoisia lepämäisiä juttuja voipaperiin käärittynä, miniskidi tee joku pikkiriikkinen juoma ja kaksi mikrokokoista omenaa.Oli se onni, ettei perheeni nähnyt kun hotkin ruokiani...
6. Ari9.7.2024 klo 06:47
Olin sisarusteni kanssa viemässä jotain muuttokuorman tavaroita kerrostalon ullakolle. Muita oli menossa tavaroiden kanssa hissillä jo ylempänä ja itse olin alempana. Huusin että jos he voisivat pysähtyä että minäkin tulisin hissiin. No, siskoni kuuli ja he pysäyttivät hissin, mutta se pysähtyi jotenkin virheellisesti ettei sitä saanut enää liikkeelle. Kävelin noita puisia kapeita portaita ylöspäin, kunnes huomasin että pääsin niillä ihan ullakolle asti, ilman avaimia! (Hissillä olisi päässyt vain ylimmän kerroksen rappukäytävään.) Olin siis ensimmäisenä ullakolla, mutta tavaroita minulla ei ollut mukana.Sitten heräsin, kävin vessassa ja jatkoin unia.
Uni jatkui niin, että olimme ullakolla josta kävelin huoneeseen, jossa olikin myös joku nainen, luultavasti kiinteistövälittäjä, sekä äitini ja siskoni. Etsin itselleni tuolia ja sanoin että tuntuu kuin leijuisin, joten haluan istua ja otin tuolin alleni. Silloin tuo nainen hieman vilkaisi minua.
Sitten heräsin taas.
7. iso S9.7.2024 klo 09:39
Ullakosta näin unta jo 1960-luvulla.Unessa oli johdanto, jossa kävelin koulusta kotiin vanhemman veljeni kanssa. Veli vaihtui nuoremmaksi ja hänen kanssaan menimme ullakolle, joka on kotiseudun murteella vintti. Siellä oli noin puolen metrin korkuinen karvainen olento, joka nappasi oven lukkoon ja ilmoitti olevansa vintin henki ja nyt olisimme lopun ikäämme hänen orjiaan. Hätä ei lue lakia: ainoa pakotie oli lattiassa oleva tuuletusputki, halkaisijaltaan vajaat 10 senttiä. Hyppäsimme siihen ja liuimme ylimmän asuinkerroksen porraskäytävälle. Hieman ahdasta oli, mutta unessa homma onnistui. Paosta raivostunut vintin henki heitti perään 30-senttisen rautakuulan ja hyvin sekin luisti, mutta ehdimme sopivasti hypätä tieltä pois.
Ilmeisesti tieto tuosta unesta kantautui Hollywoodiin. George Lucas sovelsi samaa ideaa Indiana Jones -elokuvassa, mutta viekkaasti muutti yksityiskohtia: kuula oli paljon isompi, kiveä ja vieri rinnettä pitkin eikä pystysuoraa putkea. Muuten olisin voinut vaatia suurta summaa tekijänoikeuskorvauksena. Harmittava takaisku.
8. Ari11.7.2024 klo 09:29
Se oli jokin pelikone, jossa halusin varmuuskopioda pelin. Jostain syystä ajattelin, että painamalla Shift+Return saisin tehtyä sen, ja sen tehtyäni alkoi tapahtua piirilevyllä. Satoja pieniä osia liikkuivat enemmän yhtenäiseen asentoon. Koneessa oli siis jonkinlainen sähkömekaaninen muisti. Pelkäsin että nyt koko kasetti tyhjenee, mutta seikkailupeli menikin alkutilaan, jossa piti alkaa rakentamaan pelikenttää uudestaan pelattavaan muotoon. Pelikentän oli siis jo aiemmin joku rakentanut jota me pelattiin ja kyseessä oli jonkinlainen pelinrakennuspeli.
9. Funny13.7.2024 klo 13:50
Näen lähes joka yö vaiherikkaita unia, mutta niistä ei muista paljon yksityiskohtia. Tällä kertaa sattui mukava tapahtuma. Erinäisten seikkailujen jälkeen päädyin auton kyytiin, ja tehtiin jokin liikennevirhe. Siinä oli joitakin lapsia, jotka huusivat: "Ei noin saa ajaa!" Tuumailin, että miksi fiksuista lapsista tulee aikanaan tyhmiä autoilijoita.
10. iso S14.7.2024 klo 12:25
Siskollani oli yksitoikkoinen, tai itse asiassa oikeastaan kaksitoikkoinen univalikoima. Samat kaksi unta toistuivat jokseenkin samanlaisina.Ensimmäisessä hän käveli viidakkopolkua pitkin ja huomasi että joukko alkuasukkaita seurasi. Sisko yritti juosta pakoon, mutta liaanit ja muu tiheä kasvusto jarruttivat. Juuri kun alkuasukkaat olivat saavuttamassa ja tuikkaamassa keihäällä ahteriin, hän pääsikin äkkiä reilusti eteenpäin. Sama kuvioi toistui toistumistaan ja aamulla hän heräsi hiestä märkänä.
Toisessa unessa hän oli poimimassa marjoja ja kuuli mättäältä sihahduksen. Siinä oli käärme, jonka hän tappoi. Siihen aikaan se oli laillista, varsinkin unessa. Sitten niitä käärmeitä ilmestyi lisää ja lisää ja hän tappoi ne kaikki, nylki ja kutoi nahoista maton. Valitettavasti nahat tuppasovat kuivumaan ja matto olisi mennyt pilalle jos sitä ei olisi kastellut. Lopun yötä hän kantoi järvestä kasteluvettä ja heräsi aamulla hiestä märkänä.
Minulla sentään valikoima on parantunut. Alle kymmenvuotiaana vielä näin usein sellaista unta, jossa olen palavassa niin korkeassa rakennuksessa ettei sellaista ollut Lauritsalassa olemassakaan. Yleensä ulkopuolella oli palomiehiä pelastuspurjeen kanssa. Joskus ehdin hypätä, joskus heräsin ennen kuin uskalsin loikata tai ennen kuin liekit tavoittivat, jos palomiehiä ei ollut. Jossakin vaiheessa ajattelin että tuollaisten unien näkeminen on tylsää. Kuin ihmeen kaupalla siihen ne loppuivatkin.
Ainakin kaksi ennustavaa unta olen nähnut 1960-luvulla.
Ensimmäinen liittyy kirjapainoalan lakkoon. Sitä oli kestänyt vajaat kaksi viikkoa, kun näin näin unta jossa silnterihattuihin ja mustiin pukuihin sonnustautuneet miehet kättelivät toisiaan ja totesivat, että kolme viikkoa se kesti mutta onneksi viimein sopu löytyi. Asiayhteyttä ei varsinaisesti mainittu, mutta unen pettämättömällä logiikalla tajusisin että siitä lakosta oli kysymys. Lakko kesti sitten päivälleen kolme viikkoa.
Tuosta innostuneena päätin nähdä toisenkin enneunen ja onnistuinkin siinä. Näin unta että mummon kissa saa keväällä kaksi pentua. Voisi tietysti sanoa että tuo ei ollut kovin kummoinen ennustus, kun sillä kissalla oli tapana tehdä joka kevät kaksi pentua. Kyseisenä keväänä se kuitenkin yllätti ja teki neljä. No, olivathan ne kaksi ensimmäistä kuitenkin oikein ja ehkä olisin nähnyt ne kaksi seuraavaakin, jos olisin katsonut unen loppuun! Oli miten oli, ensimmäisen unen osuvuus oli 100 prosenttia ja toisen vähintään 50, keskimäärin 75. Ei huono.
11. Funny4.8.2024 klo 11:39
Olin joutunut takaisin kouluun. Harjoiteltiin jonkun näytelmän esittämistä. Olin jopa mukana näytelmän kirjoittamisessa. Mutta harjoituksissa en selvinnyt ollenkaan vuorosanoistani, vaikka kädessä oli teksti. Se oli todella noloa, ja harmitti vielä vähän aikaa, kun olin jo herännyt unesta. Mutta sitten keksin puolustuksen. Unissani eivät kirjoitetut tekstit koskaan näy selväkielisinä niin, että niistä ymmärtäisi jotakin.
12. pius5.8.2024 klo 04:24
Klo on puol viis, näkis edes unia mutta kun valvottaa.
13. iso S13.8.2024 klo 10:14
Netistä poimittua:Korkeanpaikanleiri Sveitsissä
Optimaalinen aika korkeanpaikanleirille 1500-3000m korkeudessa olisi yli 3 viikkoa, jolloin elimistössä ehtii tapahtua merkittävämpiä adaptaatiomuutoksia ohueen ilmanalaan mutta jo viikon aikana keho ehtii polkaista käyntiin akuutin vaiheen mekanismit.
Itse jouduin tyytymään 6 päivään ja korkeuteen 560-2222 metriä. Kehossa ei ole havaittavia muutoksia, mutta saattoi vaikuttaa mutkan kautta uniin.
Siskoni oli matkan aikana hoitamassa kissaa ja koiraa. Tästä kehkeytyi uneen muunnelma: olimme vaimon kanssa hoitamassa vaimon siskon lemmikeitä, jotka osoittautivat kolmeksi leijonaksi. Hieman hirvitti, vaikka kovin kesyjä ja ystävällisiä olivat. Yöksi halusimme kuitenkin teljetä ne yhteen huoneeseen. Niiden paimentaminen kamariin oli lievästi hankalaa: kun yhden sai sisään niin toinen tuli ulos. Lopulta kaikki olivat sisällä. Ovessa ei valitettavasti ollut lukkoa ja se aukesi huoneesta ulospäin. Oven kahva oli käsittämättömän matalalla, noin 20 senttiä, joten neuvoin vaimoa laittamaan kirjoja alle, etteivät leijonat pysty kääntämään kahvaa. Vaimo laittoi pari kirjaa, jotka eivät olleet riittävän paksuja. Etsin lisää. Osoittautui että oven vieressä oli liukuovi. Yksi leijonista työnsi sen auki ja tuli ihmettelemään touhujamme. Samalla ulko-ovelta kuului tervehdys. Varoitin tulemasta sisään, täällä on leijonia! No, käyn vain pikaisesti. Osoittautui että kyseessä on rehuja kauppaava AIV-mies. Ihmettelin eikö olisi parempi kaupata maaseudulla, jossa on lehmiä. Mies myönsi että onhan se tavallaan niinkin, mutta kaupungissa ihmiset asuvat lähempänä toisiaan ja kontaktien saaminen on sen vuoksi nopeampaa. Ettekö voisi kuitenkin muutaman säkin ostaa niin ne ovat sitten valmiina, jos hankitte lehmiä? Ei kiitos. Hätistin äijän ulos ja menein lukitsemaan ulkooven. Ei siellä mitään lukkoa ollut ja koko ovi oli hutera pajunoksista tai vastaavista kepeistä kyhätty pariovi, joka hajoaisi kevyesti nykäisemällä. Hulluja nuo turkulaiset!
Se uni häipyi ja jossakin vaiheessa alkoi uusi. Nyt olin siirtynyt menneisyyteen ja lomareissulla Suomessa. Viivyin muutaman päivän kauan aikaa sitten tuntemani pariskunnan luona. Mies pysytteli taustalla eikä muistaakseni puhunut mitään. Tavallaan ei ihme, koska hän kuoli yli 40 vuotta sitten. Vaimon kanssa juttelin niitä näitä. Hänkään ei liene enää elossa. Tytär luullakseni on, mutta en muista oliko hän unessa kotona. Tästä unesta ei jäänyt kovin selkeitä muistikuvia. Voi johtua siitä että maailma vei eri puolelle Suomea ja yhteys katkesi kauan sitten. Alitajunnalla on kuitenkin pitkä muisti. Lämpimät terveiset kuitenkin tuonpuoleiseen ja tyttärelle oletettuun tämänpuoleiseen.
14. Funny26.8.2024 klo 22:57
Joskus sairaana näkee karseita unia. Sain yhtäkkiä ikävän flunssan, ja iltaisin nukkumaan mennessä on ollut kenkku olo. Parina yönä uneni ovat olleet hyvin sotkuisia, hommassa ei päätä eikä häntää. Asiaan on vaikuttanut se, mitä olen tehnyt illalla, katsellut Areenasta poliisisarjoja, lukenut Mauri Sariolan romaania sekä viimeksi ratkonut ristikoita. Tauluakin olen välillä vähän maalannut. Flunssa ei estä puuhailemasta kaikkea, jos kuumetta ei pahemmin ole.Unessa nähtävästi yritin ratkoa sekä ristikkoa että rikoksia, mutta eihän se yhtaikaa voi onnistua. Kurja oloni kai heijastui sillä tavalla, että ei tapahtunut mitään myönteistä kehitystä. Normaalisti unessa tapahtumat etenevät vauhdilla, ja yllättäviä käänteitä tapahtuu vähän väliä. Nyt oli vain sitä samaa junnaamista.
15. iso S27.8.2024 klo 08:59
Tuttu juttu. Tuosta palautui mieleen vastaava kokemus.Joskus kymmeniä vuosia sitten olin kuumeinen ja näin unenhorteessa pitkänsitkeää unta. Olin olevinani armeijassa ja piti laittaa kiväärit kekoon. Normaalisti se tarkoittaa koko ryhmän kivääreitä, mutta minulla oli vain oma ja taisteluparin kivääri. Eihän kahta kivääriä saa millään ilveellä pysymään pystyssä vaikka miitä millä tavalla tahansa sovittelee yhteen. Aina ne kellahtivat sivulle, mutta käsky on käsky ja mahdotontakin käskyä pitää noudattaa. Aamuyöllä havahduin sen verran hereille että sain itseni vakuutetuksi siitä että olen siviilissä eikä minun tarvitse laittaa kivääreitä kekoon, kokoon eikä likoon. Loppuyön nukuin rauhallisesti.
16. Funny3.9.2024 klo 11:48
Pitkästä aikaa olin hankkinut auton. Ikkunasta sitten katselin pihalla nököttävää kärryä ja ihmettelin, miksiköhän olen tuollaisen ostanut. Se näytti aivan turhan leveältä, minulle kävisi paremmin jokin pikku kottero. Siinä oli himmeä punaruskea maali, joka peitti koko auton. Ymmärsin, että ajoon lähtiessä luukut poistuvat lasien päältä. Auton nokka oli aivan luisu, ulkonevat lokasuojat vahvistivat urheiluauton vaikutelmaa. Kylään poikennut serkkunikin ihmetteli, mitä olen tullut ostaneeksi.Aina välillä unissa minulla on enemmänkin autoja. Vanha rakas kullanvärinen kuplakin joskus ilmestyy takaisin autojen taivaasta. Kolme autoa vielä menee, mutta joskus on ollut neljä pihassa. Silloin tarvitsin erityisen autojen järjestelijän avuksi, piha kun oli edelleen pieni. Unessakin tajusin kyllä, että hommassa ei ole paljon järkeä.
17. iso S3.9.2024 klo 12:04
Olisiko tuo jonkinlainen selkounen esiaste? Tajuat että tilanteessa ei ole järkeä, mutta et sitä että näet unta.Oli miten oli, taas muisti palaa pätkittäin. Useaan kertaan olen nähnyt sellaista unta, että ajan autoa takapenkillä istuen tai maantienopeutta peruuttaen. Matkustajat peittävät näkyvyyttä ja varsinkin juuri ennen mäenharjaa ei pysty muutenkaan näkemään miten tie jatkuu. Matkustajat luulevat että minulla on homma hallinnassa, mutta totuus on se että ajoittain tuurilla ja ihan arvauksen varassa mennään. Syystä tai toisesta on pakko jatkaa eikä totuutta voi paljastaa. Eräänlainen huijarisyndrooma? Ainakin toistaiseksi on ehjin nahoin selvitty eikä edes osa pelleistä ole kärsinyt, toisin kuin vitsissä kävi kun sirkuksen autot joutuivat ketjukolariin.
18. Funny6.9.2024 klo 12:10
Menin työpaikkahaastatteluun. Siellä oli mies, joka muistutti nuorehkoa naapuriani (jonka kanssa juuri illalla olin jutellut). Tuo mies antoi minulle erikoisen keltaisen kapineen. Se oli kovaa muovia, täynnä muhkuroita ja koloja, aika lailla kulmikkaan pesusienen kokoinen ja näköinen. Minun pitäisi sen avulla ottaa hänestä valokuva. Siinä ei ollut mitään, mikä olisi muistuttanut kameraa tai puhelinta. Huomasin kuitenkin pienen reiän, joka näytti toimivan etsimenä. Tähysin sen läpi miestä, joka ojenteli kaulaansa ja väänteli naamaansa. Nyt kuvan olisi voinut ottaa, mutta missä laukaisin? Narun päässä roikkui pieni tikku. Arvelin, että se toimii laukaisimena, kunhan löydän kolon, johon se työnnetään. Alkoi olla selvää, että työpaikan saamisen ratkaisisi, onnistuisinko ottamaan kuvan. Kaikki mahikset kuitenkin menivät, kun heräsin. Todella outo uni, jota herättyäni olen ihmetellyt.
19. iso S7.9.2024 klo 10:37
Johdannoksi: mummoni asui samassa mökissä veljensä lesken kanssa. Mummollani oli "porstuan" vasemmalla puolella yksi huone, toisella mummolla oikealla puolella kaksi. Mummoni oli pienviljelijä, sillä toisella oli muutama lehmäkin. Navetta oli loivassa rinteessä sijaitsevan mökin alapuolella.Jossakin vaiheessa näin unta että olin pihamaalla mökin ja navetan välissä. Navetan takana olevan pellon suunnasta lensi matalalla navetan yli valtava lentolisko, jonka siipien kärkiväli oli selvästi suurempi kuin navetan pituus. Näky oli hyvin samankaltainen kuin ensimmäiseen Star Wars -elokuvan alussa, jossa valtava avaruusalus lipuu katsojan "yli" niin eettä aluksen pohjassa näkyy hillitön määrä kaikenlaisia yksityiskohtia. Lentolisko tuntui vilkaisevan minua, joten varmuuden vuoksi siirryin navetan katokseen suojaan.
En muista, milloin tuon unen näin. Kauan sitten, mutta mummo oli joka tapauksessa kuollut paljon aikaisemmin (1968). Star Wars ilmestyi 1977. Oletan, että uni tuli joitakin vuosia sen jälkeen kun olin tuon elokuvan nähnyt, joten Lucas on keksinyt vastaavalta näyttävän kohtauksen varastamatta ideaa minulta. Unen näkemisen aikaan minulla ei ollut enää mitään tekemistä tuon mökin kanssa, mutta useita siihen liittyviä unia olen nähnyt vielä viime vuosinakin. Lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot nousevat esiin.
20. Ari30.9.2024 klo 22:19
Viimeyönä unessa suunnittelin tekeväni seikkailupeliä, ja siinä pohdin lähinnä miten ratkaisen koodauspuolen asioita jolla muodostan pelikentän. Saatanpa tuon vielä joskus toteuttaakin nettisivuilleni, saapa nähdä.
21. eol30.9.2024 klo 22:32
[Ari, tiedoksesi täysin tämän säikeen asian vierestä:Kätevä ketjusivusi (Muutetaan yksi kirjain / Eri kirjaimet sanassa) ei tunnu tällä hetkellä toimivan, vaan sivulta puuttuvat mm. syöttölomakkeet.]
22. Ari1.10.2024 klo 10:23
[ Kiitos, eol, nyt pitäisi taas toimia. ]
23. eol1.10.2024 klo 12:17
[Kiitos Ari, toimii!]
24. Jondalar1.10.2024 klo 16:00
Viime yönä näin unta, jotten millään saa unta. Pyöriskelin sängyssäni etsien siedettävää asentoa. Tiesin olevani jokin ristikkoon tuleva sana ja että jossakin on minulle varattu paikka. Sänky oli melko laaja, siellä täällä muutamia kirjaimia. Oikean yläkulman lähellä se ehkä voisi olla... Siellä näytti pystyrivillä olevan kirjaimet "out" tai "bout". Kummin päin minun pitäisi asettua? Pää ylös- vaiko alaspäin? En voinut ymmärtää. Vatsaani puristi ahdistus. Rupesin miettimään missä asennossa yleensä nukun. Eihän siellä tavallisesti tarvita kirjaimia. Olenhan kuitenkin välttämätön ristikkoon kuuluva osapala.Jossakin vaiheessa olin herännyt, jolloin vähitellen aloin tajuta ristikkosängyn ehkä olleen unta.
25. iso S2.10.2024 klo 10:48
Ennustavista unista olen saattanut kertoa aiemminkin, mutta en näköjään täällä. Johdannoksi faktaa:Ilmestyikö vuoden 1967 kirjapainolakon aikana mitään ...
https://www.kirjastot.fi › kysy › ilmestyiko-vuoden-1967...
11.10.2012 — Kirjapainolakko alkoi keskiviikkona 8.3. ja päättyi kolme viikkoa myöhemmin (29.3.).
Kirjapainolakon jatkuttua toista viikkoa näin unen, jossa arvokkaat herrat kättelivät toisiaan ja totesivat: kolme viikkoa se kesti, mutta saatiin lopulta sovinto syntymään. Unessa ei varsinaisesti mainittu mihin sopu saatiin, mutta aamulla pidin itsestään selvänä että kirjapainolakosta oli kysymys. Kuten yllä olevasta lainauksesta selviää, lakko kesti sitten päivälleen kolme viikkoa.
Tuosta toteutuneesta enneunesta innostuneena päätin nähdä toisenkin ja jonkin ajan kuluttua näinkin. Sen mukaan mummon kissa saa keväällä kaksi pentua. Se ei sinänsä ollut kovin yllättävä ennuste, koska juuri niin oli käynyt jo moneena keväänä. Tällä kertaa Misu petti porukat ja saikin neljä pentua. Kokeneiden povaajien tapaan selitin asian parhain päin. Totuushan on että kissa todellakin sai kaksi pentua - ja kaksi ylimäärääräistä. Eihän unessa täsmennetty "kaksi ja vain kaksi".
Vaikka kehumista vähennettäisiin niin joka tapauksessa ensimmäinen uni toteutui sataprosenttisesti ja jälkimmäisen onnistumisprosentti oli 50. Keskimäärin ennustukseni ovat siis toteutuneet 75-prosenttisesti. Kolmatta odotellessa: ei huono.
26. Funny5.10.2024 klo 11:02
Ainahan enneunet toteutuvat. Jos niin ei tapahdu, silloin kyse ei olekaan enneunesta.Tällä kertaa yllättäen pelasin jääkiekkoa. Sain kiekon ja syöksyin maalia kohti. Edessä oli paljon pelaajia, mutta niiden välistä, johonkin osuen, laukaisemani kiekko pysähtyi juuri maaliviivan taakse. Maalivahti tyrkkäsi kiekon pois, ja väitti ettei kiekko ylittänyt viivaa, mutta sanoin, ettei hänellä olisi ollut niin kiire sohaista kiekkoa, jos se ei olisi mennyt yli viivan. Hetken olin ylpeä saavutuksestani, mutta tunne laimeni, kun huomasin, millaisista sählääjistä molemmat joukkueet muodostuivat.
27. Funny5.10.2024 klo 13:26
Muistuikin mieleen aiempi uni. Jossain tapahtumassa olin saattanut kameralaukkuni kadoksiin. Sitä etsittyäni välillä heräsin, katsoin kelloa ja totesin ettei ole tarpeen vielä nousta. Nukahdin kai samantien uudestaan, ja laukun etsintä jatkui. Omaani en nähnyt, mutta siellä oli muita laukkuja ja tarvikkeita röykkiöittäin odottamassa hakijaansa. Kameralaukkuni jäi kadoksiin kunnes heräsin. Hassu juttu, sitten uutissivulla oli kuva Helsinki-Vantaan laukkurykelmistä. Jotenkin tutulta vaikuttava näkymä!
28. Ari8.10.2024 klo 08:16
Alkoi tuntua, että kuulo heikkeni nopeasti toisesta korvasta. Aloin vetämään korvasta jotain ja se olikin koteloetana joka oli menossa korvaani. Sen perässä rihmassa tuli mukana paljon muitakin ötököitä. Yhdessä vaaleanruskean koppiksen selässä luki YANDEX. Kyllä kuulo jälleen palautui hyväksi!
29. Ari12.10.2024 klo 06:48
Äiti ajoi vanhaa kuorma-autoa. Isä ja minä oltiin kyydissä. Mentiin pientä hiekkatietä, edellä meni vähän kauempana myös kuorma-auto. Tuli melko jyrkkä ylämäki, päästiin melkein ylös kun huomattiin, että edellä mennyt onkin pysähtynyt mäen päälle. Syy selvisi kun päästiin lähemmäksi, tiellä oli jotkin isot pyydysraudat, joita tuo edellä mennyt alkoi poistamaan tieltä. Hänen kuorma-auton takaovi oli auki ja äiti ajoi ihan lähelle auki ollutta ovea kun sanoin että "vielä vähän", melkein törmäsi siihen, muttei ihan. Siinä kun rautoja poistettiin, sanoin äitille pari kerfaa, että paina jarrua! (ettei valuta mäkeä taakse alas) Kun raudat oli pois tieltä ja edellä oleva lähti liikkeelle, äitillä olikin mäkilähtö! Yllätyin, kuinka hyvin se näemmä onnistui B-kortilliseltakin, ei mitään ongelmaa, vaikkei juuri lainkaan ajele muuten!
30. iso S11.11.2024 klo 15:48
Minun täytyy hankkia uniin parempi käsikirjoittaja ja ohjaaja. Nykyisten tuotannossa ei ole viime aikoina ollut kehumista. Viimeksi nmuistiin jäänyt oli jonkinlainen episodielokuva kolmessa näytöksessä.Ensimmäisessä osassa maapallo oli saastunut asuinkelvottomaksi ja ihmiskunta oli muuttanut määrittelemättömään paikkaan. Alexander Stubb oli jonkinlainen avaruusagentti, joka lähestyi aurikokuntaa. Ei ollut ihan kartalla, vaan kysyi reitin varrella olevan planeetan nimeä. Se oli Jupiter. Syystä tai toisesta Stubb oli etsimässä mansikoita, jotka säteilevät satojen gigamacquerelin teholla. Kollega piti ajatusta järjettömänä, mutta Stubb väitti olevansa immuuni.
Toisessa näytöksessä Stubb oli häipynyt, mutta nyt oltiin määrittelemättömässä paikassa autiossa kasvihuoneessa, jota vartioi mekaaninen kukko. Se näytti hullun peltisepän kyhäämältä. Viljelyalaa oli ehkä noin 2,5*8 metriä. Muu oli pelkkää multaa, mutta kukon vartioimassa päädyssä kasvoi parin metrin matkalla mansikkaa. Säteilystä ei ollut mitään tietoa. Mitään ei tapahtunut, yhtä turha episodi kuin ensimmäinen.
Kolmannessa osassa joku puolituttu oli järjestänyt minulle erittäin salaisen työpaikan.Tarkemmasta toimenkuvasta ei ollut tietoa, mutta hiukan huolestutti onko minusta siihen. Oletin että että työ saattaa vaatia korkeampaa matematiikkaa, nelinumeroisia lukuja tai vielä pahempaa. Menin kuitenkin paikalle, jossa oli ulkoapäin piirteitä Saimaan yhteislyseosta ja Lohjan kalkkitehtaan konttorista. Irrottaessani takkia ja edellisen päivän Hesaria pyörän tarakalta ohi saapasteli entinen luokkakaveri "Jurtsu" sen näköisenä kuin hän oletettavasti oli noin kolmevitosena, eli vuoden 1984 ("isoveli valvoo") tienoilla. Nostin takin kasvojeni eteen ettei hän tunnistaisi minua. Työpaikkahan oli salainen. Menin ulko-ovesta sisään. Siellä oli monta hissiä ja yhteen oli juuri menossa paras entinen työkaverini Maija, ihan sen näköisenä kuin hän oli 1970-luvun lopulla. Aikatasot siis heilahtelivat kesken unta, selvä virhe käsikirjoituksessa. Mielelläni olisin jutellut, mutta livahdin porraskäytävään. Työpaikkahan oli salainen, kai muistatte.Vaeltelin eri kerroksissa, isoissa ja pienissä saleissa. Paljon ihmisiä istui juttelemassa ja tekemässä kuka mitäkin. Keneltäkään ei voinut kysyä mihin minun pitäisi mennä. Uskokaa nyt, työpaikka oli salainen. Löysin ison työpaikkakahvion tapaisen ja istuin vapaaseen pöytään, jossa oli päivän Aamulehti. Pari tyyppiä tuntui etsivän kyseistä tamperelaista aviisia, jossa oli kuulemma mielenkiintoinen juttu. Halusin lukea sen itse, joten peitin lehden Hesarillani jonka oletettavasti olin jo lukenut. Uni päättyi, Aamulehti jäi lukematta ja sitä työpaikkaa en löytänyt, kun se oli salainen.
Parempia unia itse kullekin säädylle.
31. pius12.11.2024 klo 05:00
En saa unta, joten ei tarvita käsikirjoitustakasn.
32. Funny17.11.2024 klo 14:44
Tällä kertaa päädyin todistamaan junaonnettomuutta. Jostain syystä radalla oli tiukka mutka, ilkeä šikaani. Näin, miten siihen tuli juna, jonkinlainen sininen moottorivaunuyhdistelmä, liian kovalla vauhdilla. Mutkaan tultuaan juna alkoi heittelehtiä ja suistui osittain pois radalta. Menin katsomaan, voinko jotenkin auttaa. Sieltä ilmestyi kuljettaja yksinään, nuori nainen, joka meni heti vääntämään jotakin vipua, kenties virrat katkaistakseen. Hän ei ollut mitenkään neuvoton tai hädissään, käsitin, että tuollaista aina välillä sattuu, ja siihen heidät on koulutettu.Mutta tiesin, että kohta on tulossa toinen juna ja huolestuin, huomataanko siellä että rata on tukossa. "Kyl ne varmaan huomaa", totesi tyttö rauhallisesti. Katselin kuitenkin radalle, ja näin miten valot lähestyivät, Sieltä tuli kuitenkin punainen auto, joka ajoi radan sivussa kulkevaa tietä. Ei selvinnyt, miten juna saatiin takaisin radalle. Matkustajista en myöskään saanut havaintoa. En tullut kysyneeksi kuljettajalta, miksi hän ajoi mutkaan niin lujaa. Kenties hän olisi sanonut, että ei sitä aiemmin siinä ollut. Ihan loogista unessa. Tai ehkä hän oli entinen sporakuski. Muistan, miten kerran eräs kuljettaja ajoi mutkaan sellaisella vauhdilla, että vaunun kori tipahti alas telin päältä.
Aina välillä unissani on rautatieliikennettä ja mielenkiintoisia ratakuvioita. Nyt taustalla vaikutti se, että juuri eilen kertasin tietojani maamme rautatiekalustosta. Tulin katselleeksi Googlen ilmakuvaa Ilmalan varikolta, jossa näyttäytyy monenlaista kaulustoa. Siellä esimerkiksi nähdään neljä 7-vaunuista Allegro-junaa, jotka ovat yli kaksi vuotta odottaneet uudelleen liikenteeseen pääsyä. Mutta tuo uneni juna ei ollut sellainen, eikä tarkalleen tunnistettavissa muuksikaan meillä liikkuvista junista. Siitä odottamastani toisesta junasta minulla on mielikuva, että se muistutti uusimman mallin metrojunaa.
33. pius21.11.2024 klo 05:42
Fannyn edellisessä "Jostain syystä radalla oli tiukka mutka, ilkeä šikaani. "Eikös se mannekin (kun oli törmännyt tasoristeyksessä junan kanssa) oikeudessa sanonut: herra tuomari, minä olen törmäykseen syytön, juna koukkasi ja törmäsi autooni.
34. Aksu21.11.2024 klo 19:49
Mie näin unta, jot sika söi lunta pitkän pieleksen takana.
Mie potkasin sikkaa, sika kaatu likkaa.
Minnuu ei tult mittää vikkaa!
Tällaisen lorun oon oppinut äidiltäin.
35. clas21.11.2024 klo 22:34
Olen päättänyt, että vielä katson unia, huonojakin ja mustavalkoisiakin, mutta jos nekin menee maksullisiksi niin loptetan tyystin!
36. Funny22.11.2024 klo 00:38
Totta kai värilupa pitää maksaa värillisistä unista.
37. iso S22.11.2024 klo 09:44
Taustatiedoksi: olen käynyt intin vapaaehtoisena. En siksi että olisin ollut intoa piukassa, vaan ajoituksellisista syistä. Sen lisäksi olen ollut neljästi kertausharjoituksissa, en todellakaan vapaaehtoisesti. Kokemusta siis on. Sen opin, onko armeijssa tärkeämpää että asiat ovat oikein ja hyvin vai se että ne näyttävät olevan oikein hyvin. Ajoittain nuo kokemukset heijastuvat uniin, valitettavasti.Viime yönä veljeni oli armeijassa kapteenina. Oma roolini jäi epäselväksi, olin kai jonkinlanen univalvoja, joka vastasi unen käsikirjoituksesta. Veljelläni oli polvissa jotain vikaa. Sen vuoksi hän oli ns. toimistoupseeri vailla kenttäkelpoisuutta. Sen vuoksi hänellä oli joitakin rajoituksia toimivallan suhteen.
Kokeiltavaksi tuli kaksi uudenmallista käsiasetta. Ne piti koeampua ja tarkastaa toimivuus. Se oli periaatteessa kapteenin virkaan kuuluva homma, joten veli kävi niiden kanssa ampumaradalla. Univalvojan ominaisuudessa huomautin, että toimintarajoituksien vuoksi veli ei välttämättä saa ampua tarkastamattomilla aseilla. Varmuuden vuoksi hän ei siis voi allekirjoittaa tarkastuspöytäkirjaa tai voi tulla sanktioita. Käytetyt patruunat täytyy kuitenkin kuitata, joten ammuskelusta tulee julkiseksi.
Komppaniassa oli tarvittavat kurssit käynyt reipas nuori mies jolla oli kapteenin pätevyys, mutta vapaiden vakanssien puutteessa hän oli luutnantin virkanimikkeellä. Homma hoidettiin niin, että veli kirjasi itsensä lomalle, luutnantti nimitettiin virkaatekeväksi kapteeniksi, hän hoiti asetarkastuksen ja allekirjoitti pöytäkirjan. Veli kirjasi oman paukuttelunsa harjoitusammunnaksi ja kellonajat kirjattiin "epähuomiossa" niin että tarkastus näytti tapahtuneen ennen harjoittelua. Kirjalliset merkinnät todistavat, että kaikki on oikein hyvin. Sen pituinen se uni, onnellinen loppu.
Todellisuudessakin mahdoton voi olla mahdollista. Eräässä kertausharjoituksessa on tehty epävirallinen ennätys kevyen kranaatinheittimen kantomatkassa. Sinisten tulijoukkue oli leiriytynyt oikein mukavaan paikkaan. "Sodan" loppuvaiheessa piti rynnäköidä keltaisten kimppuun. Komppanianpäällikköä leikkivä kapteenikurssilainen kysyi tulijoukkueen johtajalta, pystyttekö tukemaan hyökkäystä "tuolle tasalle" nykyisestä asemasta vai pitääkö lähteä etenemään hyökkäyksen mukana. Kahdella pikaisella vilkaisulla selvisi kaksi asiaa: tarvittava ampumamatka oli 4,5-5 km ja "päällikkö" ei tiennyt kevyistä heittimistä tuon taivaallista, ei esimerkiksi sitä, että maksimikantama on vajaat 3 kilometriä. Siispä hän vilpittömästi kysyi asiantuntijalta, jolla oli kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli mieluisampi kuin toinen, joten heitinhemmo otti riskin ja lupasi pystyvänsä. Näin tapahtui ja kuvitellut kranaatit lensivät ihmeen pitkälle, vaikka koko tulitoiminta tapahtui teltasta radion välityksellä, heittimiin koskematta. Vihollista kaatui kuin heinää ja siniset voittivat, kuten aina. Kukaan ei ihmetellyt, miten tämä oli mahdollista. Eihän se olekaan, joten kai tämäkin oli unta.
38. Funny24.11.2024 klo 12:05
Ratikalla piti matkustaa jonnekin. En oikein ollut selvillä matkan hinnasta, mutta minulla oli kolikoita kourassa vaunuun noustessani. Vahingossa tarjosin naiskuljettajalle ensin liian pientä, taisi olla kymmensenttinen. Hän antoi sen takaisin, mutta kaksieuroinen riitti, ja sain siitä jotain takaisinkin. Mutta sitten kuski hermostui, että sain liikaa takaisin, olin jotenkin hämännyt häntä. Nuhruinen olemukseni hänen mielestään todisti, että olen huijari. Tuntui nololta muiden matkustajien takia, kun vaunu vain seisoi pysäkillä. Tapauksesta otettiin paljon valokuvia, mutta niitä ei taida löytyä mistään.Sama tiukka täti ahdisti minua aiemminkin. Jokin aika sitten olin jotakin luentoa kuuntelemassa. Huomasin kuitenkin, että olin aivan väärässä paikassa. Aloin vaivihkaa hipsiä pois, ja melkein unohdin penkille laukun ja housuni. Housujen pukeminen vauhdissa aiheutti ongelmia, ja lisää tuli, kun aulassa nainen alkoi tentata minua: "Kuka olette? Sanokaa nimenne!" En sanonut, jostain syystä minulla oli huono omatunto. Lähdin ulos ja otin ritolat. Kuulin, miten nainen perässäni motkotti minulle. Ääni ei tuntunut vaimentuvan, joten hän ajoi minua takaa. Suunnittelin, että pitää mennä Stockmannin tavarataloon, voisin sulautua siellä väkijoukkoon. Kenties siellä oli Hullut päivät. Joskus olen siihen ruljanssiin joutunut, mutta poistuin nopeasti pienestä sivuovesta, kun en ollut suunnitellut mitään tiettyä ostosta tehdäkään.
39. iso S25.11.2024 klo 11:00
Viime yönä oli taas unimaailmassa vilkasta. Alkuosa ei jäänyt muistiin, mutta se jäi mieleen että ruokavaliooni oli vähällä tulla yllättävä lisäys.Jostakin syystä sänkyni oli nyt olevinaan ns. työhuoneessa. Unessa heräsin viiden aikaan aamuyöllä ja huomasin, että lattialla lämpöpatterin alla oli kutsumaton vieras, kymmensenttinen gekko tai vastaava lisko, ei ainakaan kotimainen sisilisko. Yritin pyydystää sen, mutta luiskahteli otteestani ja pyrähti pienen matkan päähän. Usean yrityksen jälkeen sain sen ahdistetuksi nurkkaan ja nappasin sen kiinni. Siinä vaiheessa se veti raajat sisään ja oli matomainen pötkylä. Ajattelin nielaista mokoman, mutta se tuntui liiian iljettävältä. Päätin vapauttaa sen luontoon, vaikka oletettavaa oli, ettei se selviä näissä olosuhteissa hengissä.
Tuuletusikkunassa oli metalliritilä ja hyönteisverkko, joten siitä ei voinut otusta ulkoistaa. Oveakaan ei voinut avata, kun en viitsinyt ottaa hälytystä pois päältä. Koiraeteiseksi kutsumassamme huoneessa oli tuuletusikkuna jossa ei ollut verkkoa, joten siitä lisko poistui pyytämättään ja tahtomattaan.
Ulkoa kuului keskustelua. Pensasaidan takana seisoi pakettiauto ja vaikutti siltä että pihalla on joku. Napsautin ulkovalon päälle ja siellä oli kaksi miestä ikkkunaa tutkimassa. Toinen sanoi, että voi hän tuohon karmiin pari ruuvia laittaa, vaikka ei siinä kyllä mitään vikaa näy. Tajusin että nämä ovat remonttireiskoja, väärän ikkunan äärellä tosin. Päästin miehet sisään (häytin ei ihme kyllä pärähtänyt) ja näytin, että myrskyn rikkoma ikkuna on olohuoneen tuuletusikkuna, joka retkotti noin 45 asteen kulmassa.
Siihen heräsin oikeasti. Todellisuudessa olohuoneessa ei ole tuuletusikkunaa, koiraeteisen tuuletusikkunassa on verkko ja hälytys kyllä soi, jos se on päällä ja ovi avataan. Kokeiltu on, vahingossa. Unessa oli selviä virheitä, jotka olisi pitänyt välittömästi tajuta. Sängyn sijaintikin oli outo ja vaatisi kahden raskaahkon kalusteen siirtämistä, ja syytä moiseen vaivannäköön on vaikea kuvitella.
40. Ari26.11.2024 klo 08:27
Oli keräys, jonne sai tuoda vanhoja tietokoneita ja niistä maksettiin euro per kappale ja nuo koneet poltettaisiin sitten nuotiossa. En raskinut viedä Commodorejani, tietenkään.
41. Funny26.11.2024 klo 14:17
Sen minäkin olen havainnut, että vaikka unissa kaiken aikaa tapahtuu järjettömiä asioita, itsellä yleensä säilyy järki päässä.
42. iso S26.11.2024 klo 15:37
Nyt tuli jonkilainen actionleffa. Tätä täytyy vähän pohjustaa.1960-luvulla meillä oli ilmakivääri, merkiltään Diana ja arvoltaan uutena 45 markkaa. Tämä oli kovia kokenut käytetty. Piippu oli lievästi käyrä eikä tähtäimessä ollut sivusuuntaista säätöä. Ammuskelimme sillä pikkuveljen kanssa mummon mökillä ja opimme, minkä verran pitää tähdätä vasemmalle että osuisi kohdalleen. Kerran paikalle saapui naapurimummon vävy, sotilasmestari N, joka oli matkalla ampumakilpailuihin. Meillä oli maalina ison kiven päällä joku dödöpurkki ja heläytimme sen toistuvasti kumoon periaatteella laaki ja vainaa. Kapiainen (mutta muuten mukava mies) kysyi, saako hänkin kokeilla. Toki, ja huti seurasi toistaan. Miesparka alkoi tuskastua, kun piti itseään kohtalaisena ampujana eikä pärjännyt pojankoltiaisille. Jonkin ajan kuluttua paljastimme salaisuuden ja hänkin alkoi osua.
Siitä ilahtuneena hän kävi hakemassa kilpapistoolinsa ja antoi kummankin ampua yhden laukauksen. Nostin pistoolin parhaaseen Pentti Linnosvuo -tyyliin ja aloin laskea tähtäystä kohti maalia. Liipaisin oli kovin, kovin herkkä verrattuna meidän sohloomme ja laukaisu karkasi ennen aikojaan pellolle. Enpä olisi arvannut että tämä kokemus auttaisi noin 60 vuoden kuluttua unessa.
Siinä unessa koulunkäynti oli päässyt päätökseensä ja olin lähtemässä kotiin, kun joku huikkasi minut tulemaan rivin jatkoksi. Ihmettelin, mistä on kysymys. No, pihalla oli tusinan verran vakavailmeistä väkeä. Olivat värväämässä porukkaa jonkinlaiseen erikoispoliisin hommaan. Koulutus on kuulemma vaativaa ja monipuolista ja siinä oppii monia hämmästyttäviä taitoja. Tästä esimerkkinä yksi kuusikymppinen nainen esitti jonkinlaisen lentokuperkeikan. Ensimmäinen yritys meni poskelleen, mutta toinen onnistui. Sitten joku mies esitti jotain muuta, en muista mitä.
Sitten meidän piti esitellä itsemme kertomalla nimi ja osoite. Tähän liittyi kumma koreografia: lähdettiin liikkeelle rivin vasemmasta päästä ja nimensä kertoneen piti aina siirtyä vasemmanpuolimmaiseksi. Minua alkoi kamalasti jännittää, kun tuli käsittämätön muistikatko. Muistin nimeni, mutta en katuosoitetta! Onneksi esittelykierros keskeytettiin. Minä olin rivin oikeassa päässä. Ehkäpä siksi valikoitiin kohteeksi. Minulle tuotiin käteen esine ja kysyttiin, mikä se on. Aiemman kokemuksen pohjalta tunnistin sen heti ja totesin: no, pistooliltahan tuo näyttää.
Meidät käskettiin siirtymään pihan toiseen reunaan ja ei eikä aikaakaan niin voi kauhistus: joukko villieläimiä hyökksi paikalle. Tuo valiojoukko niitä yritti hätistellä huis pois, siinä onnistumatta. Meitä kohti hyökkäsi todella iso seepra silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien. Meille huudettiin; riviin järjesty! Joukkovoimako villieläimen säikyttäisi. Muut tottelivat, minä suojauduin puun taakse. Minullahan oli se pistooli ja ammuin muutaman kudin seepran rintaan (nythän olin jo kokennut ampuja, nimittäin nolon mokan kokenut). Seepra peruutti kymmenen metriä, keräsi pahan sisunsa ja hyökkäsi uudelleen. Vastasin taas muutamalla laukauksella. Kuvio toistui kolmannen kerran ja nyt seepra ei enää perääntynyt, vaan kellahti kyljelleen ja kuoli.
Minua kiiteltiin sankarillisesta toiminnasta. Itselläni oli vahva epäilys että koko homma oli lavastusta, jonkinlainen testi, ja eläimet olivat kauko-ohjattuja robotteja. Uni päättyi eikä selvinnyt, lähtikö kukaan porukasta koulutukseen.
Tuossa saattoi olla jonkinlaista heijastumaa siitä, että katsoin illalla yhdeksännen jakson sarjasta Those about to die. Siinähän Colosseumille marssi tietokoneella generoituja eläimiä, mm. norsuja ja seeproja, ja animoidut krokotiilit pistivät poskeensa joukon konsuleita ja senaattoreita.
43. Funny4.12.2024 klo 13:45
Ei tainnut olla ristikossa, mutta sana-arvoitusta kuitenkin ratkaisin. Siinä taisi olla -O-E-O--I, ja keksin heti, että SOLENOIDI. Mistä ihmeestä tuo sana sinne uneen tupsahti? Eilen tosin katselin muutamia videoita, joissa heräteltiin henkiin vanhoja kuorma-autoja, mutta en muista, että solenoidia olisi mainittu. Saattoi se silti sieltä jotenkin jäädä alitajuntaan.Sitten keittelin mustikkasoppaa. Kattila oli suuri, mutta marjoja vähän ja vettä paljon. Ilmankos lopputulos ei maistajia oikein tyydyttänyt. Väri oli kyllä oikea, mutta sakeutta ja makua puuttui. Kenties myös makeutta ja Sakua, jonkun mielestä. Marjojen lisäksi olisi sinne pitänyt kaataa puoli purkkia... mitä se nyt oli, perunajauhoja. Noin sanat unohtuvat, piti käydä ruokakomerosta tarkistamassa.
Oikeasti en ole mustikkasoppaa keittänyt, raparperikiisseliä kylläkin, ihan onnistuneesti. Mutta nyt varmaankin jo osaan, tuon epäonnistuneen kokeilun ansiosta.
44. Ritu4.12.2024 klo 15:24
Minä - omasta mielestäni erinomaisilla unenlahjoilla siunattu - vietän unettomia öitä!Tätä säiettä lukiessa olen ollut jokseenkin hämmästynyt, miten tarkkoja ja yksityiskohtaisia unia ihmiset näkevätkään. Minä en pysty muistamaan, että montako vuosikymmentä on viimeisestä näkemästäni unesta tai olenko sellaista ensinkään nähnyt.
45. iso S4.12.2024 klo 20:50
Unien näkemistä ja muistamista voi harjoitella, mutta tyhjästä ei voi kai nyhjäistä.Kaikena A ja O on se, että pitää opetella pitämään herätessä silmät kiinni. Jos räväyttää näkimet auki, sinne katoaa uni. Uni pitää ensin käydä mielessään läpi silmät ummessa, niin se siirtyy pysyväismuistiin. Sekin auttaa, jos kirjoittaa unista muistiin sen vähän mitä muistaa. Jollakin kumman tavalla tämä uniin osoitettu kiinnostus aktivoi aivoja tarjoamaan enemmän unia. Siitä silmien kiinni pitämisestä voi aloittaa. Jos ei auta niin sitten syystä tai toisesta herää aina väärässä kohtaa unirytmiä, eli oma vika.
Muutama yö sitten olin pelaamassa koripalloa, lajia jossa olen kenties huonompi kuin missään. Yritin taktisesti sijoittua jatkuvasti niin että pysyisin poissa jaloista ja pallon kulkureitiltä. Joskus kuitenkin pallo osui minulle ja se piti syöttää heti pois, kun en osannut kuljettaa. Syöttö meni tietysti vastustajille. Ihmeen kärsivällisesti joukkuetoverit suhtautuivat sähläämiseeni. Muut pelaajat olivat valtavia ja kimmoisia. Yksikin hyppäsi donkkaukseen niin korkealle että sujahti alas tullessaan itse korirenkaasta läpi. Kerran pallo lensi kentän ulkopuolelle ja juuttui ison männyn oksanhankaan suunnilleen rungon puoliväliin. Ihme juttu, koska ainakin alussa oltiin sisällä hallissa. Arvelin että nyt otetaan varapallo käyttöön tai haetaan tikkaat, mutta mitä vielä. Porukan pisin kävi muina miehinä poimimassa pallon puusta. Siinä vaiheessa homma meni jo niin mahdottomaksi, että filmi katkesi.
46. Funny4.12.2024 klo 21:22
Näin jotain kiintoisaa unta, mutta sitten tapahtumat päättyivät. Taisin herätä, totesin silmiä avaamatta, ja hetken aikaa muistelin, mitä juuri äsken tapahtui. Sitten kun avaa silmät, kaikki mielenkiinto kohdistuu muualle. Mutta jos ei avaa silmiä, saattaa nukahtaa uudestaan, ja hyvällä tuurilla sama uni jatkuu. Voi se kyllä jatkua silloinkin, jos on vaikka vilkaissut kelloa, mutta on tarpeeksi uninen nukahtaakseen samantien. Mutta se on melko varmaa, että jos vaikka pitää nousta vessassa käymään, sitten on vaikea nukkua uudestaan. Joskus minulla oli hassu tapa hakea Hesari ulkoa postilaatikosta ja lukea sitä vessassa. Sitten ei helposti saanut unta. Tosin en sitä talvella harrastanut.
47. iso S6.12.2024 klo 09:38
Luullakseni oli unekas yö. Enimmät jäivät unholaan, mutta isäkin taisi olla vaihteeksi elossa.Muisti kirkastuu siinä kohtaa, kun erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin tilanteeseen, jossa testattiin aineen kirjoittamisen taitoa. Ovi oli huoneen takanurkassa. Takarivissä istui tuttu nainen, ilmeisesti unimaailmasta tuttu, koska en osaa kohdistaa häntä todellisuuteen. Juttelin hetken hänen kanssaan. Mainitsin, että hänellä näyttää olevan kipua olkapäässä, minkä hän myönsi. Todellisuudessa itselläni on hieman kolotusta vasemmassa olkapäässä, muistona pari viikkoa sitten sattuneesta kompastumisesta. Löysin vapaan paikan keskeltä huonetta.
Minulla oli A5-kokoinen ruutulehtiö, johon oli tarkoitus kirjoittaa. Ylimmäksi tilaisuuden nimi, päiväys ja oma nimi. Käsialani oli entistäkin kauheampi, kun kymmeniä vuosia olen kirjoittanut enimmäkseen koneella. Sähläsinkin jotakin ja jouduin kumittamaan. Kumi oli huono, teki hirveän mustan läiskän. Revin sivun pois ja huomasin että seuraavalle sivulle oli töherretty jotakin. Ja seuraaville. Toistakymmentä sivua piti repiä, ennen kuin löytyi tyhjä.
Testitilanne ei erityisesti kiehtonut, joten tein saman kuin monta kertaa kouluaikoina: laitoin aivot narikkaan. Aloitin tähän tyyliin, jokseenkin sanatarkasti: Oli synkkä ja syrjäinen metsä, jonka keskellä oli pieni harmaja mökki. Siellä asui yksinäinen mies. Hän eleli yksin, koska vaimo oli pestautunut öljytankkerin kapteeniksi.
Tämä saattaa olla vääristynyttä heijastumaa todellisuudesta, sillä asun kaikkea muuta kuin keskellä suurta kaupunkia ja olen tilapäisesti joulutorileskenä. Vaimo on tyttären kanssa muutaman päivän Wienissä kiertämässä sen monia joulutoreja.
Kuvailin miesparan harmaata elämää monin värikkäin sanankääntein. Testin valvoja kävi kurkkaamassa olan takaa ja ihmetteli, mitä tuo oikein on. Vastasin, että meillä kirjailijapiireissä tyylilajista käytetään nimitystä pöhkö.
Keskeytys katkaisi tajunnanvirran ja jonkin aikaa piti miettiä miten saan tarinan kulkemaan kohti upeaa finaalia. Ajatuksen oli että mies valvoo myöhään ja nukkuu liian pitkään, jonnekin alkuiltaan asti. Hän päättää päättää päivänsä dramaattisesti, tekemällä tandemhypyn, jollaista hän on aina toivonut, vaikka ei ole sitä aiemmin tiennyt. Valitettavasti laskuvarjokerholla ei ole enää kokenutta ohjaajaa, joten hänen täytyy tehdä tandemhyppy soolona. Lentäjä on onneksi vielä paikalla, joten mies heittää pakkauksen selkään ja menoksi. Koneesta hyppääminen onnistuu hyvin, mutta varjon laukaisukahvaa ei löydy. Selässä on jonkun eväsreppu. Onneksi alle sattuu iso kurma-auto, joka on viemässä höyheniä patjatehtaalle. Varma kuolema vaihtuu pehmeään laskuun ja hirveään pöllähdykseen.
Tuon olin vasta hahmotellut mielessäni. En ehtinyt kirjoittaa sitä kun tuli pehmeä herätys. Kissa kehräsi äänekkäästi ja puski kättäni ja päätäni. Arvelin ettei vielä ole ylösnousun aika, koska usein katti aktivoituu kuuden maissa ja minä en. Luontaiset lahjat nimittäin viittaavat siihen että sopisin patjatehtalle koemakaajaksi. Kello oli kuitenkin 7:25, joten palvelusväen paikalla olevan jäsenen piti vääntäytyä palvelemaan karvaista herraa. Muroja on jatkuvasti tarjolla, mutta aamulla pitää antaa vähän herkkuja ja paljon harjausta sekä rapsutusta.
48. Funny7.12.2024 klo 13:46
Huomasin, että parkkipaikalta saa ottaa käyttöönsä minkä tahansa auton. Katselin hienostuneen näköistä vanhaa kulkinetta, sillä olisi mukava ajella. Mutta sitten tuumin, että kenties joku täti on juuri tulossa kaupasta ostoksiensa kanssa ja kaipailee ajokkiansa. Jaksan kyllä kävellä kotiin, tuumin, mutta sitten muutin mieleni ja istahdin yhteen kärryyn. "Tämä auto on juuri nyt käytössä", jotain sinne päin ilmoitti näyttö. Nythän hommassa alkoi olla järkeä, tuumin. Sitten, kun autoaan ei tarvitse, sen voi vapauttaa muiden käyttöön. Systeemi kaipasi vielä kehittelyä, mutta oli lähempänä todellista yhteiskäyttöautojen ideaa.Kaikenlaista muutakin tapahtui viime yönä. Olin vähän aikaa piirustuskoulussa, unessa oli myös runsaasti pensasaitoja, sekä valokuvamalleja ilman jalkoja. Tuttava toi minulle innoissaan suuren pinon 78 kierroksen äänilevyjä. Totesin heti, että ovat ruotsalaisia, jotain hamboja ja valsseja, aivan kiinnostamatonta kamaa. Sellaiseen törmään välillä unessa, jos joskus olisi kiinnostavia levyjä, ne ovat rikki. Oikeasti kirppareilla ja kierrätyskeskuksessa samoja havaintoja. Mutta ei väliä, soittimenikin on rikki.
49. Ari11.12.2024 klo 07:49
Oltiin isossa salissa jonne oli kehitetty automaattinen ohuilla langoilla toimiva dronen ja lippalakkien sieppaaja. Eli jos heitti lippiksen, se jäi roikkumaan noihin lankoihin.Ymmärrän kyllä että dronen sellainen voisi napata kun siinä on ilmavirtausta alaspäin, mutta että lippiksenkin, niin se ei mene jakeluuni.
50. iso S11.12.2024 klo 15:14
Meiltä oli koira päässyt livahtamaan ulos. Ei huolestuttaanut, piha oli aidattu. Hetkeä myöhemmin koira olikin aidan ulkoåuolella. Aidatun alueen ulkopuolelle oli eiriilinen aitaus ja kohta koira olikin siellä - ja hetken kuluttua taas aitauksen ulkopuolella. Aitaus oli taivuteltu jonkinlaisista pajunoksista tai vastaavasta ja ulsmenokohtaan oli jäänyt juuri riittävän kokoinen aukko. Siitä koira hyppäsikin takaisin aitaukseen ja samaa vauhtia vastakkaiselta puolelta ulos, käsittämättömän pienestä aukosta. Lopuksi koira hyppäsi aidan yli pihaan. Ei mennyt tyylipuhtaasti, piti vähän rimpuilla kun jäi takajalkojen "kainalosta" kiinni.Mikä kummallisinta, vaikutti siltä että koira vaihtoi henkilöllisyyttä (ei mitenkään ennenkuulumatonta unissa). Välillä se oli parikymmentä vuotta sitten kuollut Goldie, välillä pari kuukautta sitten kuollut Hilma. Helpompi on aavekoiran mennä vaikka neulansilmästä läpi kuin kamelin, vai miten se vanha vertaus oli.
Unella on jonkinlainen vastine todellisuudessa. 1990-luvun alussa hankimme kaksi sheltin pentua, joista Goldie oli muutaman viikon nuorempi kuin toinen, Blondie. Tein pennulle tarhan talon päätyyn sellaisesta aitaverkosta, jossa silmäkoko oli kai 10x5 senttiä. Goldie käveli siitä muina pentuina läpi. Bllondie vanhempana ja vähän isompana ei mahtunut, tai vähemmän seikkailunhaluisena ei uskaltanut. Jouduin pienentämään kolmen alimman aukkorivin reikien kokoa punomalla muovinarua ristiin aukon kulmasta kulmaan. Oli siinä näpertämistä, aitaa oli noin 15 metriä, eli noin 450 ristiä piti naruttaa. Parin kuukauden kuluttua virityksen voi purkaa tarpeettomana, kun pennut olivat kasvaneet.
51. Funny11.12.2024 klo 19:30
Ajelin pientä metsätietä, porukkaa kyydissä. Oltiin tulossa isommalle tielle, mutta sinne päästäkseen piti nousta äkkinäinen jyrkänne. Sitä ennen oli vielä monttu, ja totesin, että auto ei mitenkään jaksa nousta ylös. Aioin peruuttaa, mutta olikin jouduttu kuoppaan, jossa oli niin jyrkät reunat, että nousu oli mahdotonta niin eteen kuin taaksekinpäin. En ollut huomannut varoa pudotusta, kun jotkin sinikukkaiset kasvit peittivät näkymän. Mutta löysinkin metallisia levyjä, joista tein rampin pyörien eteen. Ja sitten yllättäen onnistuin työntämään auton ylös montusta sekä samantien töyrään laelle. Jotenkin nousu olikin loiventunut. Mutta muut vain istuivat autossa.Äkkiä jostain kuului ääni: "Viimeinen varoitus!" Oltiinkin jossain kilpailussa, mutta en tiennyt, minkä virheen olin tehnyt, ja miten sen voisin välttää jatkossa. Ilmeisesti ei olisi saanut nousta autosta, mutta mitä voin. Kilpailuun kuului kuvaamista, niin valokuvia kuin videotakin, ja ajattelin, että se ainakin oli suoritettu hyvin. Jatko jäi sitten hämäräksi.
Jostain syystä näen usein unta autolla ajosta. Ensimmäisen muistamani autounen näin, kun minulla ei vielä ollut ajokorttiakaan. Kuljetin bussia, ja jonkin aikaa ajaminen sujui, mutta sitten, kun piti kääntyä risteyksessä vasemmalle, ajoinkin läpi pankin ikkunasta. Varmaankin sekosin polkimista, enhän silloin tiennyt ajamisesta paljonkaan. Muistan bussin mallinkin, se oli teräväkulmainen Lahden Autokorin valmiste, "Kosla". Tuon lempinimen tunsi vain hyvin pieni piiri. Olin kaverin kanssa bussiasemalla. Siinä vieressä kaksi ruotsinkielistä vartoivat samaa bussia. "Där kommer den kosla", totesi toinen sitten.
Kenties nuo unet loppuisivat, jos hankkisin taas auton. Taiteilija Kari Suomalainen jossain kirjassaan kertoi, miten hän toistuvasti näki unta fagotin soittamisesta. Niinpä hän hankki fagotin ja opetteli soittamaan. Fagottiunet loppuivat siihen paikkaan. Kari soitti sitten jossakin orkesterissakin jonkin aikaa, mutta kertoi lopettaneensa, kun naisiakin näkyi fagottia soittamassa.
52. Ari13.12.2024 klo 05:59
Olin pienellä laivalla, jossa pääsin jopa kapun juttusille matkan edetessä. Yhdessä kohdassa vauhti yltyi hurjaksi, niin että toinen laiva jopa kiepsahti jotenkin ympäri vaakatasossa, mutta pysyi pystyssä, ihmettelin kuinka tyynenä kapu pysyi, aivan kuin tuo tilanne olisi ollut rutiinijuttu. Näin myös "livenä" yhden tubettajan, jonka kanavaa seuraan. Hän oli siinä kaverinsa kanssa, ja kun sanoin että seuraan sinua, hän rupesi punastelemaan ja meni vaikeaksi. Mentiin rantaan jossa lähdin kävelemään. Yhtäkkiä ei meinannut kuulla mitään, ja totesin sen johtuvan kovasta yliäänitaajuudesta. Huomasin maassa kaiuttimen ja akun. Riutaisin akun ja heitin sen veteen, jo loppui melu. Mutta sitten johdot alkoivat hyppimään kovasti suuresta jännitteestä ja väistelin niitä kunnes rauhoittuivat.
53. Funny13.12.2024 klo 12:28
Äidin sisko oli joutunut sairaalaan. Mentiin häntä katsomaan, mukana hänen miehensä ja joitakin muita. Lähdettiin sitten välillä käymään jossakin. Takaisin tultaessa Kauko avasi huoneen oven, jolloin sieltä kuului naisen kirkaisu. Väärä huone, ja huomasin että oltiin väärässä kerroksessa, piti mennä yksi ylemmäksi. Sinne pääsi hissin sijasta loivaa luiskaa pitkin. Lähdin nousemaan, mutta Kauko jäi jonnekin. Ajattelin, että kyllä hän löytää perille, mutta häntä ei enää näkynyt sen jälkeen. Ei ihme, sillä toisin kuin minä, hän ei tuntenut rakennusta. Sen loputtomiin käytäviin eksyi helposti.Vaikutti samalta suurelta rakennuskompleksilta, jossa olen seikkaillut useamman kerran. Vaihtelevasti siellä on jotain virastoja, opetustiloja taikka nyt sairaala. Muistan, miten sisääntuloaula oli pieni tila, jossa oli kolmella seinällä suuri hissi. Ensin piti valita oikea hissi, ja sitten tietysti oikea kerros. Valinnat eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Hissistä pääsi poistumaan neljään eri suuntaan. Jos valitsi väärin, joutui harhailemaan erilaisilla käytävillä löytämättä perille. Vähän kuin suurvisiiri Ahmed Ahne, joka uskollisen apurinsa Saunabadin kanssa kerran joutui tielle, joka aina johti samaan paikkaan uudestaan.
54. iso S14.12.2024 klo 08:51
Viime yönäkin oli unirintamalla vilkasta, mutta valitettavasti tallenne tuhoutui herätessä.Sen sijaan kerron talosta, joka on kuin unimaailmasta ja saattaa olla Funnylle tutun paikan vastine valvemaailmassa. Kyseessä on Kelan pääkonttori, jossa olin kesätöissä pari kuukautta vuonna 1973. Siellä portaikot olivat pareittain: loivempi ja jyrkempi, ja ne veivät eri paikkaan. Vaihtoehtoisesti voi käyttää paternosterhissiä. Jos siellä unohtui ajatuksiinsa tai luki liian monta isämeitää, päätyi takaisin sinne mistä oli lähtenyt. Tai ties mihin.
Onhan sellainen sikäli kätevä, että hissiä ei tarvitse koskaan odottaa kauan. Jos yksi hissikori ehti livahtaa, niin seuraava tuli muutaman sekunnin kuluttua. Turvallisuus on kyseenalainen. Ajoituksen pitää olla kunnossa sekä hissiin astuessa että siitä poistuessa. Sekin on ongelma, jos tarvitsee opastajan kun ei tiedä missä pitää jäädä pois. Kahden ihmisen on vaikeampaa ehtiä samaan koriin kuin yhden, useammasta puhumattakaan.
Urbaanin legendan mukaan korit kääntyvät ylösalaisin suuntaa vaihtaessaan. Pitihän sekin kokeilla. Eivät kääntyneet.
Perehdytyksessä näytettiin reitti työhuoneeseen ja sieltä erinäisiin mahdollisesti tarvittaviin kohteisiin, joista yksi oli ruokala. Tätä reittiä sitten noudatin useita viikkoja syömään mennessäni. Kerran minulle tuli tekninen ongelma Fortran-kielen erään ominaisuuden suhteen. Työkavereista ei ollut apua, he osasivat vain Cobolia ja yksi lisäksi Assembleria. Talossa oli yksi Fortran-guru, joka oli kuitenkin äksy ja häntä piti lähestyä varovasti. Reitti neuvottiin, ei ollut pitkä eikä monimutkainen. Äksy herra ilahtui kun joku on kiinnostunut Fortranista, mutta pahoitteli, ettei osaa auttaa ongelmassani. Piti ottaa manuaali kouraan ja selvittää itse. Sattumalta huomasin, että ruokala on melkein tämän gurun työhuoneen vieressä, eli sinne oli olemassa paljon lyhyempi reitti kuin siihen asti käyttämäni.
Työpaikassa ei ollut muuta vikaa kuin byrokratia. Se oli kuin unta, lievää painajaisunta. Ohjelmat koodattiin koodauslomakkeelle jotka lähetettiin sisäpostissa lävistämöön. Siellä ne tallennettiin reikäkorteille ja toimitettiin sisäpostissa takaisin. Sitten ne lähetettiin sisäpostissa konehuoneeseen, jossa testiajoja ajettiin tunnin ajan iltapäivällä. Muut ajat oli varattu tuotantoajoille. Tuloslistat tulivat, arvaatte varmaan, sisäpostissa. Jos ja kun ohjelmassa oli virheitä, korjaukset koodattiin koodauslomakkeelle ja... eli päivässä ehti enintään yhden kierroksen, jos sitäkään. Opettihan se tarkkuutta, eli kerralla kuntoon. Käytännössä se ei tietenkään onnistunut muilta kuin eräältä ihmemieheltä. Hän oli sokea, eli ei voinut lukea tuloslistoja. Koodatessa ei siis saanut tehdä virheitä. Hänen ohjelmansa olisi voinut pistää testaamatta tuotantoon, mutta eihän se käynyt, kun oli se byrokratia. Byrokratian ansiosta oli paljon joutilasta aikaa, kun kerralla oli päällä yleensä vain yksi tai kaksi hommaa, joten paljon aikaa kului sisäpostia odotellessa.
55. pius16.12.2024 klo 05:16
Tuosta Kelan sisäpostista tuli mieleen putkiposti. Olin -70 kesätöissä rautakaupassa pääasiassa autokuskina. Kaupalla oli lavatransit (sitä vanhaa pikkumallia, joka oli VW::n kleinbussin korin oloinen), ja yksi toistuva homma oli hakea tavaraa Keskon uudelta hienolta varastolta Hakkilasta. Menin sinne erityiseen huoneeseen (ehkä lähettämö tms. luki ovessa) ja annoin listan tavaroista. Ukkeli laittoi listan putkipostin kapseliin, joka oli n. 20 cm pitkä 8-10 cm, halkaisijaltaan oleva lieriö - ja työnsi sen putkeen joka imaisi sen ja vei - mihin veikään. Sitten odoteltiin, usein meni puolessa tunnissa, mutta jos olin tullut vähän vaille 11 niin saattoi mennä 1,5 tuntiakin. Kun putkiposti sitten toi lähetyslistan, niin sen kanssa sitten auto oikealle varaston ovelle ja kamat lavalle. Kuinkahan kauan tuollaista postitusta harjoitettiin? En ole törmännyt putkipostiin missään muualla. Sinälläänhän se olisi sähköpostia näppärämpi, kun sillä sais toimitettua työkaverille vaikka aamiassämpylän.
56. Funny16.12.2024 klo 10:43
Täkäläisessä apteekissa on putkiposti. Farmaseutin ei tarvitse nousta hakemaan asiakkaan ostamia reseptilääkkeitä, hän vain kääntyy tuolissaan ja ottaa putkesta tipahtaneet lääkkeet. Jos pakkauksia on useampia, välillä jokin viipyy vähän kauemmin.
57. Matias-Myyrä16.12.2024 klo 11:19
Minä olen nähnyt putkipostin viimeksi tämän vuoden keväällä Fuengirolassa. Ruokakaupan kassa rullasi kassaan kertyneitä seteleitä ja laittoi kapseliin. Sitten hän skannasi kassakoneen kyljessä ja kapselissa olleet viivakoodit ja laittoi kapselin putkeen. Putken toisessa päässä vastaanottaja varmaankin skannasi myös kapselin koodin, josta selvisi minkä kassan rahoista oli kyse.
58. iso S16.12.2024 klo 18:14
Lohjalla uusittiin sementtitehtaan paikallismyynnin systeemi noin vuonna 1990. Tuli pöytätietokone kuormakirjojen kirjoittamiseen ja putkiposti. Kuormakirja putkahti putkilossa pyydykseen, joka oli kuin haavi. Painetta piti muutamaan kertaan säätää. Liian pienellä paineella putkilo ei jaksanut perille asti ja liian suurella pomppasi pois haavista. Kuskit eivät tykänneet kun sitä piti konttailla hakemaan auton alta.
59. Funny21.12.2024 klo 14:19
Seurasin keihäänheittokilpailua. Siellä näytti olevan Jan Zelezny, joka heitti päälle 83 metriä ja lähti sitten vessaan. Seuraavana heitti Oliver Helander. En nähnyt heti, minne keihäs lensi, mutta yleisön kohina ei vaimentunut, vaan yltyi entisestään, pitkälle siis. Sehän lensi yli takimmaisen viivan, reilusti yli 90 metriä. Zelezny tuli vessasta ja totesi tapahtuneen. Sanoin hänelle, että noin käy, kun ei ole vahtimassa nuorempien perään. Sitten huomasin, että kilpailijat ja toimitsijat rupesivat keräämään kamppeitaan, ja yleisökin alkoi poistua. Vasta kolme kierrosta oli heitetty, mutta kisan jatkaminen nähtiin ilmeisen tarpeettomaksi.
60. Ari22.12.2024 klo 09:03
Tiliotteella näkyi kaksi kertaa kuussa osto nimeltä "Eli" jota aloin selvittämään, mitä ne oli. Selvisi että ne olisivat olleet "Raikasvesipumppu Elias", joita en kuitenkaan itse muistanut ostaneeni. Jotenkin pystyin ne poistamaankin. Eilen kun kyselin ChatGPT:ltä kauneimpien nimien perään niin se varmaan tuli siitä ja tuo että se liittyi jotenkin pankkiasioihin, liittyi läheisen taannoiseen saman tyyppiseen tilanteeseen.
61. iso S23.12.2024 klo 09:41
Minulle oli kasvanut jalkapöytään ihmeellinen lieriömäinen patti, jalkaisija ja korkeus noin kolme senttiä. Vaimo on lukemista vaille valmis läkäri ja tiesi että se on Hodkinin tai Hodkinsin patti, en muista kumpi, joka pitää tyhjentää. Selvähän se, eihän se mahdu kenkään. Hiukan hirvitti, että saattaa tehdä kipeää, kun vaimo valikoi sopivaa välinettä erokokoisista veitsistä. Päätyi sitten sveitsiläisen linkkriin ja alkoi viillellä. Ei se kovasti sattunut, mutta tuntui kyllä. Vaimo väitti että ei voi tuntua, kun on terävä veitsi. Minä väitin että minä tiedän paremmin, tuntuuko vai ei.
62. pius25.12.2024 klo 09:01
Olipa levoton yö, ensin heräsin johonkin uneen puoli kaksi, sitten 4:ltä vielä puoli 6. Aamukahvi - ja vielä kerran yritys nukkua ja ehkä tunnin uinahdinkin, kun sitten puoli 8 heräsin outoon uneen. Olin Nevski Prospektilla siinä Singerin talon kohdalla menossa läheiseen kirjakauppaan, Dom Knigaan, kun vastaan tuli kokki Kape Aihinen ja roikotti kädessään kanaa kaulasta? Nyökkäsin hänelle kun en tunne miestä niin en arvannut alkaa sanalle. Aihinen ei noteeraanut nyökkäystä, olin harmissani kun harvemmin sitä suomalaiset törmäävät jalkakäytävällä 5 miljoonan asukkaan pikkukaupungissa. No eihän äijä minua tuntenut, joten miksi olisikaan huomioinut. Outoa ovat unimaailman tiet. Olin kyllä illalla - vai oliko se aamupalalla kun selailin nettiä - lukenut jonkin jutun Aihisen sukumökillä olosta saaressa, mutta ei siinä ruokaa tehty ja tuo Lenski on tullut kyllä ihän oudosti mukaan. En muuten ole Pietarissa käynytkään, Lenskissä kyllä toistakymmentä kertaa, mutta en muista eilen edes ajatelleeni kaupunkia.
63. iso S26.12.2024 klo 10:56
Muutaman päivän kuluttua tulee täyteen 11 vuotta oloneuvoksen virassa. Silti näen harvakseltaan unta työasioista. Muutama yö sitten minut oli palkattu johonkin hommaan. Ei vain selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä ja missä. Harhailin pitkin konttorin loputtomia käytäviä etsien huonetta, jossa olisi minun nimeni ja toivon mukaan työnkuvaus. Mahdoton tungos, kiireisiä ihmisiä menossa sinne sun tänne. Tungoksen läpi puski pitkähkö nainen, melkein 180 senttiä. Hyvin miellyttävät hymyilevät kasvot. Hän tervehti minua iloisesti ja vaikutti tuntevan minut, lupasi auttaa. Hän purjehti taitavasti tungoksessa ja yritin parhaani mukaan seurata ripeästi perässä. Tyhjä huone löytyi, mutta sitä ei tämä ystävällinen nainen tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä. Mysteeriksi jäi, mitään en voinut tehdä. Eipä ole palkkaakaan tilille tullut.Viime yönä laadin ristikkoa, vaikka sen homman lopetin muutama vuosi sitten. Piti kai näyttää jollekin tutulle miten sitä hommaa tehdään. Poikkeuksellisesti aloitin keskeltä ja laadin kohtuullisen kokoisen aukion. Siinä vaiheessa en ollut vielä päättänyt ristikon kokoa. Ajattelin katsoa, miten "askel osuu" mihinkin suuntaan. Lähinnä ajattelin tehdä pystymallisen, mutta sitten vaakasuuntaan sattui istumaan pitkä hyvä sana. MIetiskelin, mahtaisiko Sanasepon toimitus suostua julkaisemaan vaakasuuntaisen ristikon pystymallisen lehden sivulla poikittain. Olisihan lievä harmi jos vaivannäkö menisi aivvan hukkaan. Tämä mietiskely jäi tarpeettomaksi, samoin sen pohtiminen, kenet saisin kuvittamaan tekeleen. Ristikko ei tullut ennen heräämistä aivan valmiiksi enkä voi sitä viimeistellä, kun en muista siitä ensimmäistäkään sanaa.
Vainio tuon niin osuvasti ennusti: siinä homma on sen miehen joka jättää puolitiehen!
Tämä uni saattoi saada kimmokkeen siitä, kun eilen sähköpostista muuta etsiessäni löytyi muinaisen opiskelijakaverini viesti. Hän harrastaa runoilemista ja oli tehnyt Väliaikaisen (elo ihmisen huolineen ja murheineen...) pohjalta version Nykyaikainen. Vastasin että kyllä kansa tietää moisen koiruuden ja viittasin kintaalla säikeeseen Uusia lauluja, josta löytyy muun muassa oma vastaava tekeleeni (19.10.2006 klo 13:49):
Päivänsäde ja menninkäinen (sävel ja alkuperäiset sanat Reino Helismaa)
Kustantaja päätti lehden
julkaista, ja hyvän tehden.
Laatijalta tilaamaan!
Pöydän ääreen äijä hiipi,
hiukset kaikki päästään riipi,
aikoi juuri jättää homman sen
kun aiheentyngän pienen
näki mieleen nousevan,
se antoi lähtökohdan tuosta vaan.
Kas laatijahan ennen
teemalauseita ei voi
milloinkaan käydä laatimaan.
Ristiin laittoi sanojansa,
luomistuska rinnassansa,
paljon täytyi kumittaa.
Sanoi: poltat silmiäni,
mut en ole eläissäni
nähnyt yhtä fakkisanaisaa!
Ei haittaa vaikka sisältö
on aivan hepreaa,
kai ratkojakin osaa googlettaa.
Käy niin tai näin, nyt
toimitukseen näytän sulle tien,
ja rahat naureskellen vien.
Silloin heräs omatunto:
loppuiko jo sulta kunto
etkä toivo parempaa.
Mikä ihme tässä mättää,
kesken aiot homman jättää,
niin et todellakaan tehdä saa!
Niin hieroi sitä vielä tovin,
ehkä kaksikin,
jo alkoi laatu olla kohdallaan.
Hän miettii miksi toinen täällä
priimaa uurastaa,
ja toinen tyytyy sekundaan.
KOMMENTOI