Veikko Nurmi 1920-2010
Kohotimme maljan SM 2011 -kilpailun aloituspalaverissa kisan isähahmon kunniaksi ja muistelimme ristikoiden suurmiestä. Kaikkia paikalla olijoita värisytti tieto Veikko Nurmen kuolemasta.
SM-kisan säännöt ovat Veikon suunnittelemat eikä niihin ole alun jälkeen tehty merkittäviä muutoksia. Tämäkin kuvastaa sitä perusteellisuutta ja systemaattisen tarkkaa työtä, jota Veikko harrasti sekä ristikoiden parissa että varsinaisessa leipätyössään Maanmittaushallituksen yli-insinöörinä. Veikko oli aktiivisena ensimmäisissä kisoissa 1993 ja jätti sen jälkeen järjestelytyöt nuoremmille.
Veikon nimi tuli ristikkoväen tietoisuuteen hänen voitettuaan Ilta-Sanomien ristikonlaadinnan SM:n vuonna 1979. Voiton innoittamana hän alkoi pohtia mukavaa puuhaa pian alkaville eläkevuosilleen. Sanaristikkoseura oli haaveen täyttymys.
Seuraava pätkä on teoksesta MMM Sanaristikot (Erkki Vuokila, Otava 2004).
Sanaristikkoseura Sanasepot perustettiin marraskuussa 1981. Sitä ennen oli seuratoimintaa ollut lähinnä 1950- ja 60-lukujen taitteessa Kuvaristikko-lehden ympärille perustetussa Viisaat pöllöt -kerhossa.
Sanaseppojen idea oli syntynyt suunnilleen yhtä aikaa kahden innokkaan ja samanhenkisen ristikkoihmisen päässä. Iisakin Julkaisut Oy:n vetäjä Paavo "Iisakki" Lukkaroinen oli pohtinut kerhon perustamista lehtiensä ympärille. Pian eläkkeelle siirtymässä ollut yli-insinööri Veikko Nurmi oli ihastellut Iisakin lehtien tasoa ja kutsui muutamia sen laatijoita yksitellen kotiinsa selvittääkseen heidän halukkuuttaan olla mukana seuran perustamisessa. Nurmen ajatuksen mukaisesti oli tärkeää, että mukana on asialleen vannoutuneita laatijoita, koska muuten ei seuraan liittyville ratkojille olisi erityisesti heitä varten suunniteltua ratkottavaa. Nyt oli siis ensi kertaa ajatuksena kerätä samaan seuraan laatijat ja ratkojat. Tätä ennen laatijoiden keskinäisetkin yhteydet olivat olleet suhteellisen vähäisiä. Kun Nurmi ja Lukkaroinen saivat ajatuksensa koottua yhteen, oli aika perustaa seura. Jouluksi 1981 ilmestyi yhteen niitattu moniste, jonka ristikoita oli tekemässä toistakymmentä laatijaa. Sen yksi tarkoitus oli, että laatijat saattoivat antaa tutuilleen tällaisen joululahjan. Toiseksi se oli uuden seuran toiminnan käynnistävä lehti, ei kuitenkaan varsinainen näytenumero. Iisakin ristikot tarjosi seuralle lisäsivut, joiden avulla Sanasepot sai nopeasti tunnettuutta Iisakin asiakkaitten parissa. Perustavassa kokouksessa mukana ollut Pirkko ”Pii” Kolbe mainitsi seuran usein Helsingin Sanomissa Piin palstalla ja varmasti teki aatetta omalta osaltaan tutummaksi.
Veikko Nurmi valittiin puheenjohtajaksi. Sanasepot otti päämääräkseen parantaa ristikoiden laatua Suomessa ja toimia uusien ideoiden temmellyskenttänä. Nurmi kirjoitti lehteen uuraasti ja eläkkeelle siirryttyään myös taittoi sitä.
Veikko toimi puheenjohtajana yhdeksän vuotta, jonka jälkeen hän halusi siirtää tehtävän Antti Skytälle. Vuosikokous siunasikin sitten hänen esityksensä. Vaikka Veikko tutki jo tuohon aikaan ahkerasti tietokonelehtiä ja oli asiasta äärimmäisen kiinnostunut, ensimmäisen koneensa eli valkoisen iMacin hän hankki vasta 90-luvun lopulla. Lehden hän taittoi kirjoituskoneen kanssa.
Veikon puheenjohtajakaudella sain olla mukana hänen kahdessa suurimmassa sivuprojektissaan, Spede Pasasen kanssa tehdyssä Kuvaristikko-tv-ohjelmassa 1984–85 ja Otavan vuonna 1987 julkaisemassa teoksessa Sanaristikoiden maailma, joka esitteli 65 erilaista ristikkotyyppiä. Myös Ristikkopäivillä Ravintola Laulumiehissä vuonna 1985 Veikko oli itseoikeutettuna päävetäjänä ja me laatijat avustajina.
Siirryttyään sivumpaan Veikon antaumus ei vähentynyt. Hän seurasi Sanaseppojen toimintaa ahkerasti ja SM-kisojen ideoinnin ja starttauksen lisäksi hän teki Jouko Nyyssösen kanssa suurtyön Suomalainen sanaristikko – Muotoilu, sanoitus ja ongelmointi (Sanaristikkoseura Sanasepot ry:n julkaisu n:o 1, 1995). Tämä termistötyö löytyy nykyisin myös Sanaseppojen nettisivuilta.
Vähitellen Veikko halusi siirtyä yhä enemmän sivuun, lähinnä terveydellisistä syistä. Hän ei halunnut enää rasittaa itseään rankoilla urakoilla. Hän oli kuitenkin vakiovieras Sanaseppojen vuosikokouksessa ja SM-kisoissa, jossa hänelle oli aina varattu paikka järjestäjien pöydästä. Veikko vietti rauhallista eloa Martta-vaimonsa kanssa Helsingin Kallion kodissaan, josta oli kaunis näkymä Hakaniemen rantaan. Samassa paikassa pidettiin aikoinaan Sanaseppojen perustamiskokous. Veikon suurin intohimo viimeisinä vuosina oli jalkapallo, etenkin Arsenal. Hän katsoi kaikki tv:stä tulevat ottelut ja oli käynyt katsomassa Arsenalia myös sen kotikentällä. Ristikoiden ratkontaa Veikko harrasti enää satunnaisesti, mutta seurasi toki alaa, Sanaseppojen toimintaa ja suomalaisten sanankäyttöä.
Pari vuotta sitten Veikko sai aivoinfarktin. Vierailin kohta sen jälkeen hänen huoneessaan Diakonissalaitoksella ja muistelimme menneitä, mutta tietenkään aikoinaan niin terävä sanankäyttäjä ei tuollaisen jälkeen enää ollut entisensä. Muun muassa puhuessaan infarktista hän sanoi ensin ”infrastruktuuri”. Sen jälkeen hän alkoi makustella sanaa ja tajusi sen olevan väärä, mutta ei löytänyt oikeaa sanaa tilalle, ennen kuin sen hänelle kerroin. Hän oli sairaalasta päästyään puheterapiassa ja puhe kyllä parani, mutta ennalleen hän ei enää palannut, eikä se korkean iän takia mikään ihme ollutkaan.
Vaikkei Veikon Martta-vaimo tätä pystykään täältä lukemaan, saanen toimittaa hänelle koko ristikkoväen lämpimät terveiset, kun pääsen häntä tapaamaan. Nurmilla ei ollut lapsia eikä lähisukuakaan ollut kovin paljon. Veikko siunattiin ja uurna laskettiin maahan kaikessa hiljaisuudessa.
Erkki Vuokila
Kirjamessuilla syksyllä 2002.
Sanaseppojen kaikki puheenjohtajat vuonna 2003.
Veikko viimeistä kertaa SM-kisoissa vuonna 2007 juttelemassa suojelija Atso Almilan kanssa.
Veikko viimeistä kertaa Sanaseppojen vuosikokouksessa vuonna 2008.
Sanaseppojen jäsenet numero 1 ja 2, Veikko ja Martta Nurmi, kotonaan Kalliossa.