KESKUSTELUT > RISTIKOT > KYSYMYKSIÄ LAATIJOILLE
95. Kysymyksiä laatijoille
Ratkoja14.5.2003 klo 10:49
Heissan!Ihan uteliaisuuttani haluaisin kysyä teiltä hyvät laatijat, että olitteko kauankin ratkoneet ristikoita ennen kuin ryhdyitte laatimaan niitä?
Miten innostuitte laadinnasta ja ratkotteko yhä itse toistenne ristikoita?
Voinko lähettää Sanaseppo- lehteen laatimuksen (sikäli mikäli sellaisen saan aikaan)?
2. Eki14.5.2003 klo 11:01
Ensimmäinen ristikkoni julkaistiin, kun oli 13-vuotias. Sitä ennen olin laatinut vihkot täyteen mitä kauheimpia laatimuksia. Aika pian siitä kun sain ensmmäiset ristikot ratkottua, kiinnostuin laatimisesta. Se oli varmaan sisään rakennettu toiminto, geeneissä.Kollegan hyvä ristikko on aina mukava ratkoa, mutta helpoista ei saa irti muuta kuin nopeuskilpailun. Arvostan silti hyviä helppoja ja erittäin mielelläni niitä teen.
Sanaseppo julkaisee mielellään jäsenten laatimuksia ja jopa piirrättää sellaisia, joissa on ainesta, kunhan vihjeet on valmiiksi suunniteltu.
3. Titta14.5.2003 klo 11:04
13-vuotiaana jo... kyllä kai se geeneissä taitaa Ekillä olla, siihen tahtiin niitä ristikoita tulee. Ja vieläpä hyviä ristikoita. On se hyvä että meillä on tuo Eki!
4. OSui14.5.2003 klo 12:01
Hyvät laatijat nukkuvat? Paitsi tietysti Eki, joka ei kai nuku koskaan!Aloin ratkoa noin 11 vuoden iässä Joka Poika -lehden ristikoita. Elettiin 1960-luvun alkua.
Koulunkäynnin loppupuolella tein (kuten muutama luokkakaverikin) 4*4-ruudukoita ja 5*5-ruudukoita yriteltiin vaihtelevalla menestyksellä.
Intissä 1969-70 tuli ratkomiseen lievä taisteluväsymys ja kokeilin laatimista omaksi ilokseni. Tein parikymmentä ristikkoa, kooltaan luultavasti 12*18. Onneksi ovat hävinneet.
Vuosien varrella tein milloin mistäkin syystä muutaman lisää. Esimerkiksi yhden tein yhtiön lehteen, kun siinä julkaistiin täydellinen pohjanoteeraus. Piti näyttämällä osoittaa, että henkilökunta pystyy parempaan.
Nyt olen laatinut kuutisen vuotta. Päätyö rajoittaa tätä harrastusta (sivutyöstä ei voi oikein puhua, kun tyhmä ei pääse tällä alalla järjellisille tuntipalkoille), joten määrät ovat vähäisiä, ei edes desi-Ekiä.
Työ ja laatiminen syövät aikaa ratkomiselta, kun vielä pitäisi kuulemma vaimonkin kanssa seurustella. Ehkä noin 500 ristikkoa/v on tahti. Helppous ei ole este, mutta mielellään saa olla tyylikäs. Ultravaikeat lähinnä harmittavat, kun yhteen ristikkoon tärväytyy tuhottomasti aikaa. Toisaalta sisu ei salli helposti antaa periksi, jos erehtyy aloittamaan. Ratkomisen ilon lisäksi yritän imeä vaikutteita ja miettiä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Helppoja ehtii käymään läpi enemmän kuin vaikeita, joten se lisää motivaatiota läpikirjoitettaviinkin.
Olen kuullut, että jotkut laatijat eivät ratko ollenkaan. Se kuulostaa hölmöltä tai sitten täytyy olla ihmeellinen empaatikko. Ratkojia varten näitä kai tehdään eikä omaksi iloksi? Miten muuten osaa eläytyä ratkojien asemaan, ellei itse kokeilemalla? No, aloittelevien ratkojien asemaan ei mitenkään, jos on 40 vuoden kokemus...
Muuten olen sitä mieltä, että laatimisen kokeileminen on avartava kokemus, vaikka ei julkaisu-uraan tähtäisikään. Siinä huomaa, ettei se niin helppoa ole, ja että ATTA ja ANAS tunkevat hanakasti mukaan. Lisäksi se opettaa vaivihkaa sanaston karuja lainalaisuuksia, mikä parantaa ratkaisijan vaistoja.
5. Juha Kukkonen14.5.2003 klo 12:38
Taisin olla 17 tai 18 vanha kun ensimmäinen ristikkoni julkais-tiin (ellei dementia ole päässyt yllättämään). Vuoden 2000 jälkeen ilmestymistahti on hiipunut päätyön vuoksi.Kyllä laatijatkin ratkovat ristikoita. Pyrin ratkomaan kaikki käsiini saamat vaikeat ristikot ja muutaman pelikaanilehden vuosikerran vuosittain pelkästään pysyäkseni ajantasalla missä mennään.
Ratkonta ja laadinta täydentävät toisiaan, sillä samalla oppii Osuin edellä kertomia sanaston lainalaisuuksia, jotka helpottavat ratkontaa ja laadintaa kummasti.
6. Teemu Pallonen14.5.2003 klo 13:54
OSui, laatijat yrittävät tehdä töitä, eivätkä roiku netissä työaikana ;). Mä aloitin ratkomisen joskus kauan sitten ja laatimisesta innostuin heti, kun ymmärsin jotain ristikoista ja niiden rakenteesta. Vanhimmat tallessa olevat laatimani ristikot ovat muistaakseni vuodelta 1987, jolloin olin 11/12-vuotias. Niitä on näin jälkikäteen hauska katsella ja hymähdellä. Yläasteella viihdytimme itseämme ja toisiamme muutaman kaverin kanssa tylsillä tunneilla laatimalla ristikoita. Muistan sen upean tunteen, kun sain ekaa kertaa laadittua 6x6-kokoisen ristikon (siis "puhdas" aukio). Lukioaikana ja armeijassa ei aika riittänyt ristikoille ja innostuin uudelleen laatimisesta intin jälkeen. Ensimmäinen ristikko julkaistiin Ilta-Sanomissa heti vuoden 1996 alussa.
Nykyään mun tuotanto on noin 600 tehtävää vuodessa. Edelleen kuitenkin tuntuu, että laatiminen on harrastus, en siis koe sitä työnä. Toivottavasti se näkyy myös laatimissani tehtävissä. Ratkon säännöllisesti varsinkin vaikeita ristikoita, helppoja myös silloin tällöin. Ja nyt takaisin työn pariin...
7. J Takala14.5.2003 klo 13:55
Kyllä ratkonta on mukavaa ajanvietettä aina välillä. Sitä paitsi on laatijankin hyvä pysyä selvillä siitä, mitä kollegat ristikoihinsa ovat keksineet. Itselläni ratkonta on kuitenkin jäänyt todella vähälle. Arviolta 100 ristikkoa tulee vuodessa ratkottua. Voi jopa nykyään jäädä sen allekin. Aiemmin tuli ratkottua paljon enemmän. Ratkontaa on tullut harrastettua ala-asteelta lähtien. Siihen aikaan taisivat myös ensimmäiset laadintakokeilut tapahtua.Ensimmäinen ristikkoni julkaistiin 1995, kun olin (laskujeni mukaan) 18-vuotias. Siitä sitten laadintatahti vähitellen kiihtyi ja nyt viime kuukausien aikana olen laatinut päätoimisesti. Ihan hauskaa hommaa.
8. OSui14.5.2003 klo 14:53
Teemu: työ? Sana tuntuu tutulta. Mitteekä työ meinaatte? Joo, nukkumisella en tarkoittanut kirjaimellisesti unten mailla olemista, vaan nettimielessä. Monella on se onneton vaibva, että työ haittaa harrastuksia. Itsellä sattuu nyt olemaan tämmöinen purskemoodi päällä, että on aina välissä tilaisuus vilkaista keskustelun etenemistä. Niinpä käytin tilaisuutta hyväkseni ja vastasin Ratkojan kysymykseen omalta osaltani. Ikävähän se on kysyä, jos ei kukaan vastaa.Toivotan pitkää uraa ilman urautumista. Tuotoksiasi ratkoo ihan vapaaehtoisesti!
Joko J Takala arvioi ratkontansa alakanttiin tai sitten on oppivainen kakara. Viittaan SM-kisojen tuloslistaan, missä nimi löytyi tusinan parhaan joukosta. Teemuhan siirtyi jäävien joukkoon. Minä onneton olin tänä vuonna rannalla ruikuttamassa, nimittäin lomarannalla, enkä siis päässyt itseäni munaamaan.
9. J Takala14.5.2003 klo 16:14
Jos SM-ratkonnassa menestyminen olisi vain ratkontamääristä kiinni, niin johan olisi helppoa olla kärjessä. Tarvitsisi vain ratkoa enemmän kuin muut.
10. Auri14.5.2003 klo 20:00
Heissan Ratkoja! :)Ratkoin ristikoita n. 15 vuotta ennenkuin aloin niitä laatia. Aluksi tein ristikoita vain lähimmille ystävilleni, ja koska koin olevani huono piirtäjä, kokeilin laadintaa ensin piilosanoilla. Mutta Sanaseppo-lehti innosti ja innoitti minua myös piirtämään ristikoita .
Erityisesti Ekiä ja Sanaristä saan kiittää siitä, että nyt olen onnellinen sekä ratkojana että laatijana. Silloin kun haluan rentoutua ja ottaa iisisti, silloin täytän ristikoita... Silloin kun haluan irtautua "maallisista murheista" , silloin uppoudun laadintaan...
Parisen vuotta sitten ristikkoharrastukseni meinasi lopahtaa, kun innostuin internetistä, mutta nyt tuntuisi siltä, että ristikot ovat harrastuksissani nousemassa entiseen arvoonsa... yli kaiken muun viihteen tai aivovoimistelun...
Kiitos Sanasepot! Eläköön sanaristikot!
11. TerttuS22.8.2007 klo 15:00
Olen ihan vasta-alkaja näiden ristikoiden saralla ja teenkin helpohkoja ristikoita.Ilta-sanomien nettiristikko on meikämannille sopivaa puuhastelua. Mutta nyt kysynkin, vai voiko tuohon vielä vastata, kun ristikko on vielä tämän viikon näkyvillä, eli antakaa ainakin edes vihjeitä: mitä tarkoittaa vihjesana "naisen ohjus" ?? Kiitos etukäteen vastauksista.
12. Eki22.8.2007 klo 15:04
Tämä on aika yleinenkin vihje ristikoissa, kun OHJUS olisi ehkä vaikeahko. Siis NAISEN on myös vihje ratkaisusanalle, mutta minkänimisen naisen...
13. JPQ22.8.2007 klo 15:41
Eki: kiva tietää sanaseppojen lehti juttu tuo kuvitus osuus varsinkin. Tarjoan kryptojani joskus jäseneksi liityn ja en saa niitä muualle vaikka rahaahan tuosta ei heru mutta.
14. airisto22.8.2007 klo 15:49
JQP: sivulle yksi kiva krypto kiva kuvitus varsinkin pistä nettiin. ratkotaan juttu yhdessä senjälkeen sanasepot liittyy muualle vaikka rahaa heruu mutta vaikka ei heru varsinkin.
15. airisto22.8.2007 klo 15:52
Sorry. Pyydä Kuusela joku lukemaan se sinun tekstisi, ennenkuin painatte sitä LÄHETÄ-nappulaa. (tai lue se ajatuksella itsellesi)
16. JPQ22.8.2007 klo 18:47
airisto: luen mä mulla on vaan se vika mikä on jolle ei oikein voi mitään.
17. tonimikael22.8.2007 klo 20:16
Tiedoksi vaan, että jos joku täällä vielä joskus aukoo päätänsä JPQ:n kirjoittelusta, tulen vetelemään häntä (päänaukojaa) ympäri korvia.
18. RA22.8.2007 klo 20:43
Olen aina aavistellut, että tonilla on sydän paikallaan. Vaikka siitä ei rahaa herukaan. :-)Vetele sitten nätisti. Jos tarvis.
19. RA22.8.2007 klo 20:45
Tarkoitin, ettei rahaa heru siitä sydämen paikallaan olosta. En tuota omaa aavisteluani. ... Ähhh
20. tyntty22.8.2007 klo 20:45
Tosi hauskaa,väkivaltahan on aina mukavaa,leikin varjollakin.Niinhän,Pitkälä?
21. mor23.8.2007 klo 06:22
Mielestäni tyntty nosti Tonin kirjoituksesta sivuseikan esiin. On tietysti totta, että väkivalta ei ole koskaan mikään kestävä ratkaisu mihinkään. Uskoisinkin Tonin tarkoittaneen kirjoituksensa lähinnä kuvannollisena eleenä.JPQ on jo aiemmin pari kertaa avoimesti kertonut, että hänellä on jokin rajoite, joka estää tuottamasta aivan pykälien mukaista tekstiä. Se, että hän tänne silti kirjoittelee ja kertoo mielipiteitään on todella kunnioitettava asia ja osoittaa todellista asennetta.
Kirjoituksia saa toki arvostella. Sen kärki pitäisi kuitenkin suunnata sisältöön, ei ulkonäköön. Ja sen sisällönkin ruotimisessa pitäisi aina muistaa, että meillä jokaisella on oikeus mielipiteeseemme miellyttipä se jotakuta tai ei.
Olen täysin samaa mieltä Tonin kanssa. Lopettakaa JPQ:n mollaaminen tai lähetän Tonin kimppuunne ;-)
22. tonimikael23.8.2007 klo 07:07
Kiitos, mor. :) Juu mietin tuota ylempää juttuani kirjoittaessani jonkin aikaa, että pannako hymiötä vaiko eikö panna. Hyvin usein käytän hymiötä ihan vain selventääkseni asennetta, mutta nyt jotenkin koin, että hymiö vesittäisi viestini keskeisen sisällön (siis halusin ihmisten ymmärtävän, että oikeasti olen tosissani, siis tosissani sen suhteen, että tuo ei ole ollenkaan kivaa, että ihmisiä arvostellaan ja rienataan.) . Mutta joku ehti silti ymmärtää väärin viestini, mutta onneksi vain yksi (ainakaan muute eivät ilmoittautuneet). Anteeksi, tyntty.
Muille tiedoksi, että OIKEASTI en alkaisi asian tiimoilta väkivaltaiseksi, ärisisin ja olisin murheissani vain. Fyysistä väkivaltaa saa puoleltani kohdata vain biljardipöytä silloin, kun "varma" lyönti menee ohi. :)
23. JPQ23.8.2007 klo 18:24
No jos ei ymmärrä vois vaikka kysyä mitä tarkoitan? ja jos tuo JQP oli tahallista niin saa henkilö tosiaan varoa.ps. henkinen väkivalta pahinta nimimerkki henkilö jota koulussa kiusasi tyttö pahiten potki saakutin kovaa. Muutenkin sanotaan noin 80prosenttia luokastani kiusasi minua johtuen siitä olin kaikkein normaalein.:)
24. JPQ24.8.2007 klo 01:35
Anteeksi tarkennus normaalius oli siis suhteellista ja sanoin oman kantani.
25. Mäkis-Tartti4.1.2008 klo 08:45
Ratkoinpa tuossa aamutuimaan Washingtonpostin ristikon, ja sehän on aina höyry-sellainen, kuten tuolla mualimalla yleensäkin. Pälähti päähäni kysäistä, että oletteko, arvoisat ammattipirulaiset, koskaan tarjoilleet suomalaistyyppisiä kuvaristikoitanne tuonne vieraskielisiin periferioihin? Olen siinä käsityksessä, että ne ovat tehtävätyyppinä melko ainutlaatuisia. Enklanti kai ei sinänsä kielenä mikään onkelma olisi, tuskin jotkut ruotsi ja saksakaan. (Jos tuo ehdotus ottaa vähänkin tulta, niin älkää nyt helvetissä karatko täältä, sillä sitä en tosiaankaan toivo.)
26. Funny4.1.2008 klo 09:12
Olen joskus miettinyt kysyä samaa kuin Mäkis-Tartti. Jos suomalaistyyppinen kuvaristikko olisi kehitetty Amerikassa, Japanissa tai vaikka Ruotsissa, se olisi taatusti levinnyt maailmanlaajuisesti. Mutta me suomalaiset haluamme kai pitää omat kotikutoiset huvimme, emmekä edes oleta, että muut niitä ymmärtäisivät. Tästä löytyisi varmaan muitakin esimerkkejä.
27. Eki4.1.2008 klo 10:40
Kun kansainväliset suhteet alkoivat kehkeytyä 1980-luvun lopulla, minulla myös syntyi ajatus, että olisi kiva kokeilla päästä ulkomaiseen lehteen edes kerran. Laadin siihen aikaan Wärtsilän henkilökuntalehteen myös englanninkielisiä kuvaristikoita, joten niitä oli helppo käyttää esittelykappaleina. Kyllähän niistä sanottiin "great" ja kaikkea komeaa, mutta kuten tiedetään, eivät nuo ylisanat välttämättä mitään tarkoita. Pelikaanien ulkoasu sai myös kehuja, vaikkeivät he mitään sisällöstä ymmärräkään.Amerikkalaisilla on aika tiukka oma ristikkokulttuuri. Games-lehti otti jossakin vaiheessa silloin tällöin julkaistavan amerikkalaisten itse tekemän Pencil pointers -ristikon, jossa sanavihjeet olivatkin sisällä eivätkä ruudukon ulkopuolella. Nuoli sitten osoittaa, mihin ratkaisi kirjoitetaan. Ristikko näyttää lähinnä saksalaiselta.
Vaikka he innostuisivat ottamaan kuvaristikon, törmätään moneen ongelmaan. On esimerkiksi ihan eri asia tehdä ristikko Amerikassa ja Englannissa. Kyllä he toisiaan ymmärtävät, mutta kielessä on omia vivahteita ja tietysti kansainvälisiä tapahtumia pienemmät ovat kummallakin omat samoin kuin julkkikset, joita ristikoissa voi käyttää. Suomalainen tekee lisäksi helposti pieniä kielellisiä kömmähdyksiä tai sanoo asiat kömpelösti, vaikka kuinka hyvin englantia osaisi.
Ehkä pitäisi tehdä kuten Peter Franzén. Hän on muuttanut Hollywoodiin, jotta saisi joskus hyvän osan amerikkalaisessa/kansainvälisessä elokuvassa. Aika pitkään hän on siellä jo ollut ja tunnetuin rooli täällä toistaiseksi on venäläismiehen ruumis C.S.I. Miami -sarjassa. Näkee häntä sentään aika usein täällä Suomessakin.
28. Mäkis-Tartti4.1.2008 klo 10:56
Kiitos valaisevasta vastauksesta, Eki. Sain juuri sitä tietoa, jota onginkin. - Ja tuo P.F. näkyy silloin tällöin pyörivän jopa täällä Joensuussa, koirankynnenleikkaajana tai muuten vain Karjalan kunnailla, joten hätääks tässä: suomen kieli über alles!
29. iso S4.1.2008 klo 12:02
Olihan Franzénilla kyseisessä jaksossa takaumassa yksi repliikkikin, 2-3 sanaa. Ääntämyksen ei tarvinnut kuulostaa alkuasukkaalta johtuen tuosta roolihenkilön ulkomaalaisuudesta. Oli ihan käymäseltään USA:ssa kostopuuhissa mutta päätyi esittämään elävästi kuollutta.Vieraalla kielellä laatijaa vaanivista kömmähdyksistä löytyy kotoinen esimerkki tai sitten olen vainoharhainen. Alf Simberg laatii sinänsä laadukkaasti suomeksi, mutta joskus kuvittelen näkeväni lieviä merkkejä siitä että hänen käsityksensä joidenkin sanojen asemasta nykysuomessa on kotoisin hartaasta Nykäsen opiskelusta eikä sataprosenttisesti vastaa äidinkielenään suomea puhuvan näkemystä. Toisaalta, tulkoon samaan hengenvetoon mainituksi ettei moitteelta kuulostaisi, ulkopuolelta kieltä lähestyvä saattaa nähdä sanojen rakenteessa sellaista hauskuutta joka jää syntyperäiseltä huomaamatta. Hyvästä yrityksestäkin voi nostaa hattua, saati sitten onnistumisesta!
30. Pekka Harne4.1.2008 klo 12:31
Oma vastaukseni tämän säikeen alkuperäiseen kysymykseen: aloin laatia ristikoita jo lukiolaisena melkein yhtä aikaa ratkonnan kanssa. Ensin niistä saivat "nauttia" jotkut luokkatoverit, mutta sainpa lukiolaisena kaksi höyryristikkoa (7-kirjaimisine sanoineen) jopa Suomen Kuvalehden silloiselle Kilpakentälle. (Mistähän saisin ne muuten käsiini? Kyseessä oli 1960-luvun alku.)
31. Kravattimies5.1.2008 klo 01:04
Englannin kielen hallitsee yhä useampi suomalainen eikä ristikon laatiminen sillä kielellä ole sen kummempaa, jos siihen on halua. Kauan sitten laadin muutamia höyryristikkoja Australian Mensan TableAus-lehteen. Se vastasi silloin levikiltään nykyisen Sanasepon määrää.
Lehden päätoimittajanainen otti ristikkoni iloisena vastaan, mutta vakituinen laatija, mies Sydneystä, ei ollut niinkään iloinen.
Kun ensimmäinen ristikkoni oli julkaistu, sain puhelinsoiton mieheltä enkä aavistanut mitä hänellä oli mielessä, vaan juttelimme aluksi kaikenlaista hauskaa höpinää. Sitten tyyli vaihtui. Hän vaati kaikella keinoin, jopa uhkaili, että lopettaisin ristikoiden lähettämisen siihen lehteen.
Myöhemmin päätoimittaja kertoi minulle, että mies oli soittanut toisellekin uudelle avustajalle (naiselle), joka oli niin säikähtänyt, että oli eronnut. Mensastahan ei voi erota, mutta voi jättää vuosimaksut maksamatta, jolloin lehden tulo lakkaa.
Kerroin päätoimittajalle työpaikallani olleiden parin nuoren mensalaisen terveiset, että vuosimaksu oli liian suuri. Kun seuraava lehden maksun aika tuli, ja näin, että maksu oli entisestään noussut (syynä ehkä päätoimittajan matka Englantiin?), revin sen laskun, enkä vastannut jätettyihin puheliviesteihin. Siihen loppui se taistelu samalla myös sen sydneyläislaatijan kanssa. Hän teki ihan hyviä riimivihjeitä.
32. Aulikki Nenonen8.1.2008 klo 17:19
Pekka Harne kyseli, mistä hän saisi käsiinsä Suomen Kuvalehdessä 1960-luvun alkupuolella julkaistuja ristikoitaan. Hyvällä onnella niitä löytyy divareista, mutta yhden löysin navetan vintin monipuolisesta varastosta. SK:ssa 49 / 1962 on yksi kappale. Jukka H. Puntari kirjoittaa seuraavasti: " Naantalilaisen Pekka Harneen sanaristikossa taitaa olla ainakin alkuunpääsy vaikeata: sanat ovat pitkiä, vihjeet lakonisia ja mustia ruutuja kuviossa melko runsaasti."Kiinnostaako kopio tehtävästä. Voin toimittaa sen postitse.
Ehkä löydän myöhemmin lisää, viimeistään kevään koittaessa ja ilmojen lämmetessä.
33. Pekka Harne8.1.2008 klo 18:05
Kiitos löydöstä, Aulikki! Kiva, jos voit postittaa kopion siitä mulle osoitteella Vehkosillantie 236, 15560 Nastola. Jos löydät sen toisenkin, lähetä sekin aikanaan.
34. ihailija11.1.2008 klo 16:48
Mistä muualta kuin Hesarista löytyy Aulis Lehdon ristikoita?
35. HT11.1.2008 klo 18:17
Ainakin Iisakin ristikot -lehdessä ("visaisten ystäville") on Kuukauden Aulis.
36. EJlo11.1.2008 klo 22:59
Ja tietenkin Hesarin kuukausiliitteestä, joka alkukuusta räpsähtää lehden välistä.
37. Matti12.1.2008 klo 14:45
Ja kesäperjantaisin HS:n Nyt-liitteestä.
KOMMENTOI